Maatiaskanat tulivat kesäkotiinsa huhtikuun lopussa. Yöt
olivat kylmiä, nuorikot aamuisin kankeita ja yövaloa poltettiin lämmön
pysymiseksi. Olivathan höyhenet vielä vähäisiä pystyäkseen antamaan lämpöä.
Kolmelle kesäkanalle tuli nimeksi Saimi, Rauha ja Hulda. Saimi ehdotti, että
pidetään aakkosissa käänteinen järjestys, koska Hulda muutenkin aina etuilee ja
Rauhalle sopii kaikki. Asumus kaipasi ympärilleen jaloittelualuetta, vaikka
tarkoitus oli antaa kanoille mahdollisuus vapaana oloon. Mutta ketut, supit,
haukat, …
Hoitajalle tämä
merkitsi jokapäiväisiä aamuja kohmeisin käsin avaamaan pesäovea, missä kanat
olivat jo jonottaneet ulospääsyä auringonnoususta. Onneksi ne eivät osanneet
kiekua. Koska tulee markkinoille siipikarjanhoitorobotti,
joka vaihtaa kuivikkeet, vedet, ruuat ja pesee alustat. Ja kotkottelee kanojen
seurana.
Kuukausi meni
värjötellessä mutta alkoihan kesä häämöttää, kun ensimmäiset perhoset
lentelivät toukokuun lopussa. Lentäviä paisteja tavoiteltiin kaula suorana
juosten. Oli autuas olo, kun sai lämpöisessä kopsuttaa maata ja levitellä
siipiä. Ja nokkia sinivuokkoja…
Kesäkuun alussa alkoi ulkoaitauksen rakentaminen, vapaa kana
sotkee pihapiirin, mutta kokemuksen kautta se oli opittava. Eivät halunneet
kahlata metsässä heinikossa, vaan herkullisempaa oli olla juuri leikatulla
pihanurmella. Aitauksen sisälle jätettiin virikekohteeksi pähkinäpensas, jossa
kanat tykkäsivät kiipeillä. Hulda ensimmäisenä kävi mittaamassa, miten
alaoksalta ylilento onnistuisi.
Pientä omapäisyyttä alkoi esiintymään kesäkuun lopulla. Munia ei
kuulunut. Pesälaatikkoon ei haluttu mennä, vaan houkuttimia uhmaten juostiin
hajautustaktiikalla sinne tänne, kun olisi pitänyt siirtyä yöorrelle. Kahden kuukauden pituinen sisäänajo vaihe oli tällä työpaikalla ohitse. Oli päätettävä, jatketaanko koeajalta suoraan työsuhteeseen. Elämä on täynnä riskejä, sanoin kanoille.
Antaa palaa!
