Jakautunut kansa- ei vaan Kanala

Saimi oli käynnistänyt innolla kioskiyrityksensä Saimin Soukki toiminnan. Tosin ei siitä viranomaiset mitään tietäneet.  Iltahämärissä se kiiruhti reppunsa kanssa naapurin navetan tuntumaan. Hulda ehti hädin tuskin peittää sen ryntäät poolopuserolla. Rauha huuteli perään, että jos tapahtuu kamalia, niin edes Kukko ei uskalla tulla auttamaan. " Olet siellä omillasi. Tässä asiassa ei meiltä solidaarisuutta riitä. Pelottaa liikaa. Eihän ne ymmärrä edes meidän kotkotusta eikä me niiden.  Luin lehdestä, että ovat olleet maassaan sotilaina ja poliiseina. Niillä on kova kunto. Kukko ei siellä pärjää."

Saimi yritti kertoa, etteivät ne ole tulleet sotimaan vaan päinvastoin, haluavat pakoon sota-alueelta. " Kun tullaan tutuiksi, niin pelko hälvenee ja rakkaus kukoistaa", Saimi viserteli mennessään. Navetan ympärillä kaiveli maata muutama valkoinen kukko, joille Saimi alkuun päätti hymyillä leveästi ja kaivoi repustaan esille teepusseja sekä tupakka-askeja. Kiekaisivat heti innolla ja pihalle kiirehti jonossa tulijoita. Oli ne komeita kukkoja läheltä katsoen.

PomoKukko lähestyi Saimia ja  viittoili reppua itselleen. " En minä mikään vapaaehtoistyöntekijä ole. Näistä pitää maksaa, shop, shop, money, money"-  Saimi kotkotti tarkkaillen löytyisikö joukosta joku varakkaannäköinen ja hurmaava. .Kukot pyörittelivät päätään ja näyttivät tyhjiä käsiään -  no money.  Sitten yksi haki navetasta huivin ja antoi Saimille - oli silkkiä ja brokadia. Viisi askia vaati vastineeksi. Vaihtokauppa alkoi kukoistaa ja Saimi oli hukkua erilaisiin suosionosoituksiin.

 "Huldan ja Rauhan pitäisi olla täällä ja nähdä, kuinka kivoja kukkoja. Kyllä meistä tulee kylän hehkeimpiä kanoja näillä hepeneillä" Yksi kukko sanoi nimekseen Muhi ja näytti kännykästään valokuvaa, missä isä ja äiti istuivat  orrella - my family. Muhilla oli upea profiili ja täydellinen nokka. Se  kyseli, koska Saimi tulee uudelleen ja pyysi saada kävellä yhdessä takaisin Kanalan suuntaan. Muhi esitti pelaavansa jalkapalloa ja kyseli, löytyisikö läheltä maatiaspelaajia. Koko joukko halusi tekemistä ja tavata ihmisiä. Oppia maatiaskiekuilua ja kotkotusta.

Saimin aivonystyrät alkoivat raksuttaa. Kioski ei vedä, kun kukoilla ei rahaa ja sitä Saimi tarvitsisi tavaran hankintaan. Alkuperäinen liikeidea ei selvästikään toiminut. Uutta pökköä pesään. Jospa yksityisyrittäjyys pitäisi muuttaa verkostotoiminnaksi. Kerätä maatiaiskukkoja ja kanoja joukolla talkoisiin ja luoda uusia toimintatapoja. Kyllä siellä jossain kohtaa prosessia olisi rahastuksen paikka.

Saimi ideoi ja yritti kertoa Muhille. Otan yhteyttä partiolaiskukkoihin, niin halukkaat voivat  mennä metsään nokkimaan karpaloita suolta. Niistä saa rahaa. Ja sieniä voi löytyä. Kylän nuoria tipuja voi kysyä, haluavatko tulla opettamaan yksinkertaista kotkot-kieltä. Seniortalossa oli hyvä mahdollisuus käydä  kertomassa omasta maastaan ja näyttämässä älypuhelimistaan valokuvia vanhuksille ja oppia käytännön asioita. Palokukot voivat  järjestää jalkapallomatsin vieraita vastaan ja Saimi myisi lippuja katsojille. Rauha voi kerätä tietoa, mitä kukot osaavat ja miettiä paikkoja, missä tarvetta osaamisille. Vuorovaikutusta ja koskettelua- siinä ratkaisu Saimin liiketoimintaan.  

Saimi jätti Muhin ja syöksyi Kanalaan reppu täynnä vaihtotavaraa ja pää täynnä ajatuksia. Hulda syöksyi orreltaan repun kimppuun ja levitti sisällön lampun alle. " Tämä kuuluu minulle, se otti huivin, vuokrana repusta.  Ei tämä tavara kyllä Kukon sinulle lainaamaa rahamäärää vastaa, kiville meni, mutta kyllähän se tiedettiin. Tulevat tänne pettämään roinallaan alkuasukkaita. Kas, kun ei lasihelmiä. Meidän jäsenmaksuilla ei niitä aleta elättämään. Rajat vaan kiinni ja nopeasti. Kanaliitto harkitsee mielenosoitusta vastaanottokeskuksen edustalle"

Rauha oli utelias. " Millaisia ne läheltä oli? Mitä ne söi? Montako siellä asuu? Minä olen huolissani, kun kaikki ovat kukkoja. Ajatelkaa vähän, jos niitä tulee 500 joka päivä, niin vuodessä meillä on  180 000 vieraskulttuurista kukkoa, kahdessa vuodessa 360 000. Kaikki nuoria etsimässä vaimoja. Meitä maatiaiskanoja samassa ikäluokassa on 280 000 ja maatiaskukkoja ikäluokassa 300 000. Kyllä tässä kukkotappeluja kanoista syntyy. Meillä on sitten yhtä kanaa kohti kaksi kukkoa valittavana. Voi ottaa kristityn tai islamilaisen. Tipuista taitaa sitten tulla jo pääosin islamilaisia. "

Kukko yhtyi ihmettelyyn. Mikä valtio se on, joka  tukee vieraita asukkeja velkarahalla. Kyllä maailmassa kanoja ja kukkoja riittää  tänne vastaanotettaviksi. Enemmän tulijoita on kohta kuin meitä. Jäädään vähemmistöksi omaan maahamme. Eihän me olla vastuussa ventovieraista. Ei olla siellä sodittu tai edes käyty. Eikä niille kelpaa lähimaat. Tulevat tänne kauas, kun tietävät, että täällä saa korkeimmat tuet ja lupapäätökselle on pisimmät käsittelyajat.
    
" Miten tuo Rauha jaksaa saivarrella noiden lukujensa kanssa. Ketä ne kiinnostaa?  Kukkokin tuollainen vanha jäärä, joka ei ymmärrä maailman menoa. Muhi ei ole mikään numero, se on kukko -  mukava ja tarvitsee apua. Puhui minulle kuin täyspäiselle. Meidän Kukko vaan nimittelee tyhjäpääksi. Tästä syntyy ihana tulevaisuus- ainakin minulle."

Saimin Soukki

Kanat olivat tiukasti seuranneet muutaman päivän uusien naapurien elämää. Aika hiljaisia kukkoja etelämaalaisiksi. Korkeintaan kävivät omalla piha-alueellaan ulkoilemassa ja tupakoimassa. Saimi oli niin odottanut lähikontakteja ja jättänyt iltaisin melkein vahingossa jyviä portin ulkopuolelle, mutta varikset ne porukalla tyhjensivät. 

Hulda oli päätellyt, että on aika madaltaa kulttuurien muuria. Se oli tekstannut pahvilappuja, missä luki: Täällä on tasa-arvo; kanat määrää!;  Kukot ei omista kanoja!; Meillä juodaan kahvia!  Kepit vain kanojen käteen ja marssille, oli sen ajatus. Voitaisiin laittaa vaikka valkoiset kaavut päälle, niin oltaisiin  melkein kuin niiden kotikanat. 

Hulda oli jo taitellut paperista sopivia peitteitä, meikein kuin burkia. Rauha hermostui tyystin. " Etkö ymmärrä, että valkoinen kaapu on KKK- vaate? Ne luulevat, että haluamme polttaa koko porukan.Soittavat median paikalle ja koko maailma saa tietää, että me uhkailemme turvattomia pakolaisia. Kohta täällä pyörii poliiseja nurkissa selvittämässä, kuka sen teki. Tuskin uskovat kun kerrot, että halusit vain tuoda esille niiden oman kulttuurin erityispiirteitä".  

Kukko tuli paikalle ja repi kaavut. "Näitä ei tarvita ja sinä Hulda et mene mihinkään  levittämään ajatuksiasi.Niissä on täälläkin kestämistä. Ollaan vaan hissukseen, niin kyllä muukalaiset  häviävät kaupunkeihin. Ei täällä kukaan meidän ohella pakkasissa pärjää. Ja hirvikärpäset huolehtivat alkuajasta. Kohta lähtevät linja-autot kohti etelää tai sitten takaisin Ruotsiin; ei niistä ole Suomi-Kukon kannuksiin. Yöt ovat jo kylmiä. Siellä ne orrella hytisevät ja odottavat kotiinpääsyä äitinsä hoiviin. Siksi ovat niin hiljaisia. Pääsevät sitten kotonaan  kertomaan, että kyllä oli alkeellinen majoitus, huono ruoka ja epäystävällisiä maatiaskanoja.

Saimi, Rauha ja Hulda liikeidean äärellä

Saimi oli miettinyt päänsä puhki, miten pääsisi lähestymään naapuria  rauhanomaisella tavalla ja samalla näkisi oikeita machokukkoja. Win-Win ratkaisu olisi nyt tarpeen. Tähänkin huopatossukylään oli vihdoin saatu ostovoimaa. Kauppa-auto oli lopettanut kierroksensa jo vuosia sitten, kun asiakkaita oli liian vähän ja nekin ostivat vain kaurajyviä. Nyt tarvitaan kaupallista toimintaa uudelle kohdejoukolle. 

Saimin yrittäjän sielu heräsi. Kioski vaan pystyyn ja äkkiä - " Saimin Soukki". Tavarana tupakkaa, teetä, karamellejä, purukumia, sipsejä, colajuomia ja kanakuvalehtiä. Kirkonkylältä voisi kaupasta hakea tavaraa ja hinnoitella kunnolla. On siellä kukoilla jollain vielä matkarahaa jäljellä ja ainahan voi myydä tilille ja nostaa  päivärahat, kun alkavat saamaan valtiolta korvauksia. Rauha voisi leipoa jotain vehnästä ja Huldalta ehkä heruisi muutama muna. Kukko ehkä suostuisi kantamaan tavarakuormia.

Saimi alkoi miettiä logistisia haasteita, vaihtorahoja ja hinnoittelua. Se ynnäsi paperin kulmaan laskelmia. Tämä on tosi upea liikeidea, se huohotti Rauhalle. " Miksi me ei heti tätä keksitty? Tännehän voi tulla jatkossa asiakkaita muistakin vastaanottopaikoista. Raha kiertää ja poikii meille. Voidaan kehittää vaikka aamiaistarjoilua, täyshoitoa sekä tulkkauspalveluja. Onhan puolueihmisetkin perustaneet yrityksiä, jotka vuokraavat sijoituspaikkoja valtiolle hyvällä voitolla, kuulin Huldalta. Tässä on meidän ikioma mahdollisuus."

Rauha yritti muistuttaa Saimia, että yrityksen perustaminen ei suju yhdessä yössä. Tarvitaan paljon hakemuksia, tarkistuskäyntejä, verottajan kuvioita, ely-keskuksen lupia jne- ainakin puoli vuotta saa varata, että kaikki on kunnossa. Saimi pyöritti silmiään. " Etkö kuunnellut, kun pääpomo lupasi purkaa byrokratiaa ja turhia sääntöjä ja lakeja. Nuo  ovat juuri semmoisia. Minä sanon, jos joku kysyy, että tämä on testausvaihe uusille käytännöille. Turvapaikanhakijoiden parastahan minä ajattelen. Mitä siitä tulee, jos kansainvälinen media saa tietoonsa, että edes teetä ei tulijoille saa tarjota joutumatta pidätetyksi. "

Saimi lainasi luvatta Huldan reppua ja lähti kauppaan ostoksille. Olihan se aina ollut sitä mieltä, että ei puhetta vaan tekoja!

Ne tummat silmät...

Rauha ei nukkunut viime yönä. Oli kuullut illalla ohikulkijalta, että naapuriin ollaan avaamassa turvapaikan hakijoille omaa kanalaa. On tulossa monta kymmentä pulassaolevaa, nälkäistä kanssakotkottajaa. Rauha oli käyttänyt yön eri uutislähteiden kuunteluun, surffaillut netissä etsien numeroita, joita se rakastaa ja pohtien, mikä tämä juttu oikein on. Rauha muuten on kertonut olevansa uudelleen syntynyt Pythagoras ja nykyinen elämä on vain osoitus, kuinka rodullinen kehitys on siirtynyt ihmisistä kanoihin.

Kun Hulda aamulla kuuli tilanteen haasteista,  innostui tämä pomottaja silmin nähden. "Hieno juttu, että päästään mukaan tähän pakolaissavottaan! Ajatelkaa, tänne syrjäkulmille tulee uusia ystäviä. Näin myös Kanaliittoon tulee  uusia jäseniä; oma osastoni kasvaa kun muilla jäsenmäärät pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Nyt on mahdollisuus meillä kaikilla kantaa kortemme yhteiseen hyvään ja maapallo pelastuu", se maalaili. "Kotouttamisen kannalta on tärkeää, että naapurista löytyy tukea ja ystäviä. Mehän voimme osan tulijoista sijoittaa omaan kanalaamme ja perehdyttää arjen haasteisiin. Samalla voidaan ehkä saada valtion tukea myös kunnostustarpeisiin ja vaihtelua tähän kauranjyväsulkeiseen. Kyllä tähän palatsiin lämpöeristystä tarvitaan  Maahanmuuttajat ovat busines monelle, miksei meillekin. Parempi raha meille kuin Mafialle!

Huldan organisaattorin kyvyt puhkesivat kukkaan. Mistä kaikkialta voisi saada apuvoimia? Kuka avustaisi tarvikkeiden keruussa? Mistä löytyisi lapsille leluja? Onko varavaatteita? Onko riittävästi ruokaa? Mistä löytyy tarpeellista terveydenhoitoa?

Hulda kehitti kuponkisysteemin, joilla avuntarvitsijat saavat osan ruoka-annoksista. Nukkumapaikat jaettiin uudelleen. Orsille mahtuisi hyvällä tahdolla porukkaa kaksinkertainen määrä. " Kyllä meidän on tingittävä myös omista mukavuuksista; ei kaikkea voi valtiolta edellyttää. Minä tosin oleilen pomona omassa yksiössäni. On paikallaan, että on myös varatilaa vaikkapa tulijoiden eväille. Pidän lämmittimen itselläni siellä, niin ei pääse syntymään tulipaloa. Kyllähän tiiviissä yhteiselossa lämpö riittää. " Hulda osoitti taas kerran olevansa kansanhuoltopäällikönä toimineen isoäitinsä jälkeläinen.

Kukko kapsutteli ympäriinsä miettien, kuinka pärjäisi laajennetun haaremin kanssa, kun näissä nykyisissäkin oli jo vastusta. Mutta jospa pääsee helpommalla eikä tarvitse osallistua kaikkiin kotkotuksiin, kun tulokkaista riittää kanarouville puuhaa. Pysyy Huldakin poissa komentelemasta. Ja onhan mahdollista, että sieltä tulee vereviä nuorikkoja näiden jo vähän rupsahtamassa olevien lisukkeeksi. Mutta jos niillä on burkat, niin mistä kukko voi tietää, mitä paketti sisältää.

Saimi lähti tekemään tiedusteluja. Se oli onnistunut hoitoihmisen huomaamatta laajentamaan katon rajassa olevaa tikankoloa. Missään ei näkynyt ketään. Naapurin kissa tiesi kertoa, että illalla tulee linja-auto pihalle. Tyhjä kivinavetta on puhdistettu kaukomaan siipiläisille. Kohta on tulossa pieni ryhmä ennakkoon SPR:n edustajan mukana. Saimi halusi itselleen uteliaana omin silmin nähdä, mistä on oikein kysymys ja jäi nokkimaan pihapiiriin.

IIKK! Saimi havahtui, kun autosta nousi valkoisia lintuja. Väärä väri meille maatiaiskanoille. Me ollaan niin paljon parempia kaikessa. Vai ovatko nuo ankkoja? Saimi lähestyi varovaisesti ja ihmetteli, miten ne tuijottaa silmät tapillaan. Voi ei - äkkiä kotiin kertomaan Huldalle. Nämä on kukonpoikia ja vielä valkoisia. Ei täällä lasten vaatteita tarvita, paitsi pienikasvuisille. Ja näiden kanssa yöt samalla orrella - kyllä syntyisi vipinää. Tosin porukan kauneimpana voisi olla mielenkiintoinen yö. Ja mitä ne tekisivät kukolle?

Rauha oli vastassa kanalan ovella ja pauhasi lukujaan Huldalle. "Kuule, tämä ei ole mikään pikkujuttu. Ei tähän riitä kenenkään rahat ja ruoka. Niitä on paljon ja meitä on vähän. Lisäksi niillä on eri tavat. Ne ei nuku orrella, koska aina välillä pitää maata lattialla johonkin Mekkaan päin. Kyllä sitä pitäisi olla faktat selvillä, ennekuin suinpäin mennään avaamaan ovia. Kaiken lisäksi ei nämä tule sotatoimialueelta, niillä on vain muuten ankeata. Mutta katso nyt hyvä kana ympärillesi, mitä muuta tämäkään on kuin ankeata. Sinisimpukoita ei ole saatu, tapetit on ikivanhat ja eikä meillä edes ole Laura Ashleyn verhoja!"

Saimi huohotti juoksun jälkeen. Hei, ne on nuoria kukkoja ja vielä valkoisia! Huldaa vihlaisi sydämestä. Kukkoja, nehän meneekin sitten Kukkoliiton jäseniksi. Nyt äkkiä tavarat piiloon, pistetään ikkunaluukut kiinni ja sammutetaan valot. Jos tämä paha uni menisi ohi.

Rauha huokasi tyytyväisyydestä. Tilanne ohi! Parempi se, että PääPomo hoitaa nämä jutut. Kyse on kymmenien vuosien kehityksestä, mistä vasta nyt näkyy aamunkoitto. Ilmastomuutoksen pakolaisseuraamukset ovat suuret; sen Rauha oli ymmärtänyt kahlattuaan läpi uutislähteitä. Uusi aika, missä kanat eivät pysy omilla mannuillaan vaan vaeltavat sinne, missä uskovat olevan paremmat mahdollisuudet. Kuivuus, nälänhätä,sodat,  maanjäristykset, veden puute ym saavat kansainvaellukset taas liikkeelle. Ei niitä yhden pienen maan kanat pysty ratkaisemaan. Joutuvat vain temmatuksi mukaan yhteiseen kurjuuteen ja muihin kulttuureihin ja tapoihin aiemmin kuin tarpeen.

Demokratian mukaan jokainen kana voi lähteä maasta, mutta ei se merkitse, että jokainen voi asettua asumaan, mihin haluaa. Jos näin olisi, niin mihin me rajoja tarvittaisiin ja omia päätöksentekoelimiä - koko maailma vaan yhtä hallintoa, Rauha  kyseli Saimilta.  Mikseivät YK, EU ja mille kaikille onkaan maksettu, jotta huolehtisivat yhteisestä maapallosta,  hoida hommiaan vaan jättävät ne paikallisten Huldien armoille? Äkkiä nyt viralliset järjestelmät kuntoon, jotta apua saisivat ne, jotka eniten tarvitsevat.

Rauhalla ei taitanut olla kuuntelijaa.  Saimin mieleen nousivat jatkuvasti erään kukonpojan tummat silmät.

Kanat voittojen tiellä

Saimin raportti mielenilmaisupäivältä ( Rauhan mielestä kyse oli kyllä poliittisesta lakkopäivästä) 

Hulda soitteli eilen puhelinlinjat kuumana, mutta ei löytänyt meille sopivaa kyytiä. Ehdimme jo huokaista Rauhan kanssa, että päästiin pälkähästä. Olin kyllä varmuudeksi ajatellut, että pistän yön aikana tarhan ulkopuolelle plakaatin, missä lukee: KARANTEENI, LINTUINFLUENSSA;  toivoen paikalle syöksyvän Eviran valvontaviranomaisia. Hehän eivät voi osallistua  mielenilmaisuun ja käyvät täällä jatkuvasti tarkistamassa olosuhteita. Hoitoihminen aina välillä huokailee, että vähempikin riittäisi. Nyt olisi ihan oikeata asiaa.

Hulda voitti kuljetustaistelun. Ei se mikään ihme ollut; kyllä mekin Huldan edessä venytään ihmeisiin.  Kanojen facebookissa paikallinen kansanedustaja tarjosi kimppakyytiä tapahtumapaikalle. Hulda nappasi madosta ja pisti kyselyn, että ainahan muutama kana mahtuu takakonttiin?  Ollaan siellä ihan siististi ja hiljaa. Mitä se meni minunkin puolesta lupaamaan.

Ei tullut aamuun mennessä  vedenpaisumusta avuksi. Vedettiin saappaat jalkaan ja Huldan hankkimat punaiset sadeviitat päälle. Kyyti tuli portille ja menoksi. Eka kerta kun päästiin ihan herrahissiin, höpisi Hulda ja kiitteli kuljettajaa. Hulda oli kaivanut kätköistään muutaman pihtaamansa munan korvaukseksi kuljetuksesta. Sanoi, että ne voi antaa eduskunnan keittiöön muonituslisäksi, niin syntyy säästöjä sielläkin. Ovat ihan luomua, itse tehtyjä. 

Ajatella, että minunkin munani meni tänään ehkä Pääpomon vatsaan. Kyllä meidän Hulda aina välillä osaa. Pakko myöntää. On siinä puheenjohtaja-ainesta, mutta ei parane sille kertoa. Ja onhan se hyvä luoda suoria yhteyksiä Eduskuntaan. Päästään vielä joskus vaikka Linnan kutsuille! Minä olen Saimina aina yrittämisen tukena. 

Päästiin komeassa kyydissä torille. Välillä yritin takaluukun raosta huudella ohikulkijoille: " Köyhät kyykkyyn!" Hulda veti jeesusteipin nokkani ympäri. Se on meidän tosikko. Oli kaupungissa isoja kanaloita, monta kerrosta. Ihan huimasi tämmöistä haja-asutuskanaa. Torilla vilisi silmissä ilmapalloja. Tunnelma oli korkealla. Ihania kukkoja näköpiirissä. Kannatti osallistua. Monet tuntuivat saarnaavan ja pauhaavan kuin meidän Kukko ollessaan vihainen.

Välillä satoi kuin Esteristä. Ei se ketään haitannut. Me laulettiin tyttöjen kanssa Kansainvälistä. Joku tarjoili ihania nameja. Jossain kiersi myös huikkapullo, mistä näin Huldan imaisevan, vettä se huuteli. 

Rauha oli kuunnellut puheita ja ihmetteli ääneen porukalle, että mitä tästä hyödytään, kun 100 miljoonaa euroa palaa yhdessä päivässä. Johan sillä saisi tuhansia kanoja vuodeksi töihin ja eikö tässä kaikki halua vähentää työttömyyttä.  Eihän se vähene työtä tekemättä vaan päinvastoin. Joku huusi Rauhalle, että älä viitsi, senkin ilonpilaaja. Meillä on henki korkealla ja tämä on hauskaa. Rauha vielä yritti, että onhan se raha pois myös työntekijäpuolelta. Työtä syntyy, kun kustannukset pienenevät ja nyt niitä lisätään.  Ei kiinnostanut ketään.

Hulda käytti ajan kiertelemällä kukkojen ja ankkojen parissa levitellen vaivihkaa esitteitään. Pakko ihailla sen sitkeyttä, kun oma etu oli kyseessä. Rauha sanoi, että katso, kun Hulda osaa lobata. Hulda hymyili nokka ammollaan, tarjoili kukoille pitkiä merkitseviä katseita, kehui kanamammojen lastenlasten kuvia ja oli täysin seko minun mielestäni. Meidän äkäinen, komenteleva pirttihirmumme valepuvussa.

Aika suhahti siivillä ja paluukuljetus odotti. Märkinä, väsyneinä ja onnellisina palasimme  tavaratilaan. Kyllä matkailu avartaa. Tulin paljon pohdittavaa ja muisteltavaa kotitarhaan. Sieppasin muutaman käyntikortin vierailta kukoilta ja ajattelin tiputella niitä meidän Kukon löydettäväksi. Kyllä se aina vireyttää hormonitoimintaa.  

Laulettiin vielä paluumatkalla kansanedustajalle kiitokseksi: Kotimaani onpi Suomi. Rauha piti puheen omalla tyylillään. "Oli tämä kallis, mutta omalla tavallaan kannattava päivä. Yhteishenki luo aina hyvää energiaa tulevaisuuteen. Suomi kasvuun! Kun talous kasvaa, elintaso nousee. Investoidaan kaikki Suomeen! Lopetetaan veronkierto! Palataan sorvin ääreen entistä ahkerimpina! Kyllä me joku säästökin kestetään! Terveisiä Eduskuntaan!"  Tässä vaiheessa Hulda pisti sillekin teipin nokan ympäri, minulla se oli jo alkumatkasta. 

Päästiin kotiin. Hulda hihkaisi ovelta Kukolle: " Sovin Kukkoliiton puheenjohtajan kanssa, että äänestävät minua- muista että se koskee myös sinua"!  

Valtataistelu siirtyi torilta tänne kotitarhaan. 

Pääpomon puhe Saimin korvin

Juttelin aamulla telepaattisesti Saimin kanssa kysyen, joko on plakaatit olalla ja nokkakohti Helsinkiä. Kiivasta kotkotusta kuului taustalla ja aina välillä kukon kiekaisu: " Nokat poikki".  Saattoi siis päätellä, että kotona ollaan ja Kukko on päiväunilla.

Saimilla on ratkaisun avaimet

Saimi kertoi kuunnelleensa tarkkaan pääpomon puhetta.

 " En minä niistä numeroista mitään ymmärtänyt, tämmöinen pikku kana-aivo, kuten Kukko sanoi eilen, mutta kyllä minä oikein innostuin. Pääpomohan puhui ihan niinkuin minä haluan elää: sisulla ja tekemällä. Kun oikein yrittää niin aina joku kuvio onnistuu ( Ei minulla kyllä tullut mikään pitempään onnistunut Saimin kuvio mieleen, mutta jospa se tärkein onkin Saimin asenne). Sehän myös sanoi, ettei haluaisi ottaa meiltä  pienituloisilta kanoilta mitään pois. On ihan yötä myöten valvonut omalla orrellaan . Ne on ihan muut, jotka ei anna sille vaihtoehtoja. On se niin väärin. Menisin ja tinttaisin, jos tietäisin ketä."

Onko Rauha puhunut mitään puheesta, kysyin saadakseni järkitaholta kakistuksen?

" Kuulin, kun Rauha sanoi Huldalle, että jos ei nyt mentäisikään heilumaan ja mieltä osoittamaan. On siinä niin tietävän ja osaavan tuntuinen ihminen. Kyllä minä haluaisin soutaa sen kanssa venettä samaan suuntaan enkä aiheuttaa harmeja. Sehän olisi antanut varmaan meille kotinsakin, jos olisi tietänyt, että jouduttiin taivasalle. Ollaanhan mekin pakolaisia, kun joku hirmu otus ajoi meidät mieron tielle. Ja nyt ollaan väliaikaismajoituksessa täällä Kukon komennuksessa. Rauha mietti yli yön ja vaihtoi aina ortta välillä."

" Menetti raukka yöunensa, kun ei tiedä, mitä olisi nyt viisasta tehdä. Koko ajan se hokee:  Mennäkö vai eikö mennä? Jos mennään, niin Pääpomo pahoittaa mielensä. Onhan sekin aika työaikaa, milloin tätä yhteistä venettä pitäisi soutaa eteenpäin eikä huovata taaksepäin."

" No Rauha nyt on semmoinen. Sen mielestä kaikkien pitäisi olla kavereita keskenään ja puhaltaa samaan hiileen. Välillä on toisella vaikeaa ja silloin muilla on mahdollisuus auttaa. Nyt on semmoinen tilanne, että yhteinen kirkkovene vuotaa pahasti, niin silloin autetaan, että yhdessä pärjätään. Minun kävi sitä niin sääli, että pistelin reikiä Huldan kumisaappaisiin, jotka odottivat lähtöä oven vieressä. Huomenna pitäisi sataa. "

Hulda varmaan huuteli puheen ajan kommentteja ja mielipiteitään?

" Ensin Hulda kuunteli ihan hiljaa ja nyökytteli, kun puhuttiin pakolaisista. Sitten sen heltta alkoi täristä. Meinasi välillä orrelta pudota. Ennen loppua se hyppäsi alas ja syöksyi pihalle tarkistamaan, että plakaatit oli kunnossa. Tullessa se puhisi, että mitä puppua ihminen viitsii laukoa.  Mukamas kaikkien on osallistuttava. Osallistukoon ne, jotka sopan keitti. Minä en ainakaan ole saanut mitään liikaa. Tässä on vuosikymmenten perinteet, jotka toimivat oikeudenmukaisesti niin, että tämmöinen kanakin saa kakusta osansa. Otetaan vaan lisää velkaa, sitä saa maailmalta. Silloin mekin saamme sunnuntaikorvaukset ja ylityölisät. Rauha yritti sanoa, että velkaa on niin, että ranteita pakottaa. Eikä sitä enää saa ilman vakuuksia. Hulda kotkotti, että pantataan vaikka kaikki järvet, eikös vedestä ole maailmalla puutetta. Intian kanaserkutkin kärsivät koko ajan janosta. "

Mitä te nyt sitten aiotte tehdä perjantain suhteen ja onko muistettu munia?

" Huldalla on ongelmia saada meitä kuljetetuksi. AKT on siellä mukana eikä se halunnut anella sen puheenjohtajalta apua; onhan se uuden superliiton puheenjohtajaehdokas ja homma kuuluu Huldan mielestä sille. Se on opettanut meitä lentämään tänään, mutta ei kenenkään siivet kanna kuin portille. Jos me siellä kannetaan plakaatteja, niin ei sitä kukaan näe eikä se auta Huldaa sen kisassa. 
Sillä käy työsuhdepuhelin kuumana. Ei me muut haluttaisi lähteä, oli se Pääpomo niin tosissaan ja melkein kyynel silmässä. Kyllä ne muut tahot saisi nyt auttaa sitä mäessä.  Me ei kestetä Huldan kostoa. Toivotaan Rauhan kanssa, että lähestyvä ukkosrintama huuhtoo matkahalut Huldalta. Minä kyllä mietin, että jos yöllä saisi sen suljettua jonnekin, mistä ei aamulla pääse ulos "

Pelastaako Saimi Suomen sulkemalla Huldan, tuleeko vedenpaisumus vai saako Rauha sovittelijan taidoilla tuloksia - kenen kantti kestää? Siitähän se järjestökentälläkin on kysymys.

Onko mieltä osoittaa mieltä, kysyy Rauha

Kyselin Kanojen käsitystä vireilläolevasta vastineena hallituksen säästölistoihin. Olen kuullut, että ovat olleet laiskoja munijoita eli johonkin sitä tarmoa on nyt käytetty.

Edestäpäin Saimi, Rauha ja Hulda

Saimi:

:" Aika tohina on päällä. Syntyi eloa tähänkin Ehtoolehtoon, kun päästään perjantaina ulkoilemaan. Minä ainakin osallistun mielelläni Kanaliiton jäsenenä tlaisuuteen. Liitto maksaa matkat ja saadaan vielä päivärahaa. On se muuta kuin tämä alituinen kaurajyvien nokkiminen. Itse asiassa lähdetään jo tänään illalla, niin ehditään osallistua kunnolla pöhinään. Ajattelin munia johonkin bussiin ja pistää munan kiertämään. Jännää, kun ei taas tiedä, kenet siellä kaupungin yössä tapaa. Kukkojakin on paljon paikalla. Hulda on koko viikon maalannut meille plakaatteja. Minulla lukee. " Kanapower jyrää- me ei luovuta mistään!"

Rauha:

" Minä ihmettelen, miksi sunnuntain munasta pitää saada parempi korvaus; eihän asiakkaatkaan osta kalliimmalla sunnuntaimunia. Tosin tietysti makupaloja on kiva saada. Ja miten sitä estää itseään ylitöinä munimasta, kysyn vaan? Pitäisikö mennä keskivartalo-Pilateskurssille ja kuka sen maksaa? Koulutusrahojakin ovat leikkaamassa. Hulda kyllä kotkotti, että älä sinä Rauha ajattele, Kanaliitto ajattelee ja hän on sen pomo. Työnsi minulle plakaatin: " Ei munita sunnuntaina- ja meillä on aina sunnuntai". En kyllä kehtaisi tuommoista kantaa, mutta Hulda tekee elämän vaikeaksi, jos en osallistu. Meuhkaa, että meillä ei ketään painosteta, mutta kyllä minä sen tunnen.

Hulda:

" Kaiken tässä saa tehdä itse, että muut raahautuvat mukaan. Nokka maalissa olen laatinut iskulauseita, munimaan ei ole ehtinyt viikkoon. On tässä ollut iloakin. Nyt kaikki kuuluvat Kanaliittoon ja tottelevat minua. Kukko- ja Ankkaliittojen jäsenetkin ovat perjantaina mukana. Me puheenjohtajat mennään yhdessä omalla taksilla ja asutaan luksushotellissa. Minulla on mukana ylimääräisiä viirejä: "Hulda Kana Siipiliiton uudeksi puheenjohtajaksi" . Olen organisoinut kanat levittämään julisteita mielenilmauksen yhteydessä osallistujille. Tulossa hieno tilaisuus. Meitä ei nokita! Kuvittelevat, että me pienipalkkaiset kanat ollaan riistettävissä. Rauha höpötti, että pitäisikö meidän ensin alkaa munimaan ennenkuin osoitetaan mieltä korvauksista. "Me pidetään kiinni saavutetuista eduista. Se tässä on oleellista, senkin kana-aivo ja minun uusi puheenjohtajuuteni."

Yritin vielä tarkistaa, että paljonko sitä on ruokien ja hoidon vastineeksi munittu ja onko laatu ollut kohdallaan, mutta kanakopissa eivät ehtineet hoitamaan viestintää- aikataulut painoivat nähtävästi päälle. Loppuun kuulin Saimin kotkottavan, että lähtee ajoissa varaamaan orrelta kunnon paikkaa, kun pääministeri puhuu televisiossa. Ties vaikka tapaisi sen tilaisuudessa?

Uudessa talvikodissa ei sekoilla

Piipahdin tarkistamassa, että talvikanala on vielä pystyssä ja kanat sopeutuneet uuteen kotiinsa, missä ei isossa porukassa ole kaikkia niitä vapausasteita, mitä minulta riistivät. Onneksi ovat käväisyetäisyydellä, niin voin pitää kontaktia yllä, jotta ensi keväänä eivät saa shokkia, kun tulevat takaisin kesäkanoiksi. 

Hyvin tuntuivat voivan ja hengissä oli alkuperäisväestökin. Huutelin nimillä Saimia, Rauhaa ja Huldaa ja kuvittelin, että ne pinkaisevat muiden kanojen joukosta vastaan kuultuaan tutun äänen. Ei ketään tullut. Kaikki kanat pyörivät kukon ympärillä, joka sinänsä onkin komea ilmestys- suoraan aapiskukon kukkotyyppiä. 

Ihmisomistajat kertoivat, että hyvin sujui kulttuurien yhteensopeutuminen. Alkuun nämä sisarukset kyllä munivat, minne sattui ja liikkuivat yhdessä porukalla. Nyt ovat kaikki yhdessä, kun kaikki kanat ovat muuttuneet laiskoiksi munijoiksi. Välillä kuudelta kanalta tulee vain yksi muna päivässä. Kuulostaa siltä, että Hulda on ottanut ohjat käsiinsä ja kerää itselleen valtaa lakkoilua edistämällä.  

Kun nyt elävät kukkodiktatuurissa, niin ei tarvita enää yksilökohtaisia sopimuksia ja motivaattoreiden pohdiskelua. Ovat pistäneet suoritustason myös välttäväksi - Saimi sanoisi, että viisas pääsee vähemmällä. Porkkanoihin ja vapausasteisiin ei nyt ole tarvetta, joten ei tule solidaarisuusongelmia. 

Kanatiimistä on nyt tullut osa normitettua tuotantoprosessia samoilla eduilla.  Saimi voi vain unelmoida omasta etäpesästään, mikäli muistaisi, mutta kanan muisti taitaa olla armollisen lyhyt.  Maslowin tarvehierarkiassa on palattu perustarpeiden tyydytystasolle. 

Epäilen, että kanat osallistuvat mielenilmaisuun ensi perjantaina. Sen verran tiukasti Hulda komenteli. Tosin kukon suuntaan se selvästi pehmensi oloaan- ei feminismistä tietoakaan.  

Sovin tyttöjen kanssa, että pidetään yhteyttä, niin ensi kesä käynnistyy helpommalla. Silloin tehdään taas vallankumousta. Väliraportteja päivittäisestä ajattelusta tulee aina, kun muistan kysyä. Saimi etenkin tuntui innostuneelta. Sillä oli selvästi tylsää, kun oma yrittäjyys ei päässyt kukoistamaan ja ehkä se muisteli terassin alle jääneitä muniaan. Kerroin sille, että yksi sen munista räjähti mikrossa, kun yritin pikavalmistusta. Näytin allaolevaa kuvaa. Saimi käänteli päätään, sihtasi kuvaa ja sanoi " Selvästi ei ole minun muna, tuo on Rauhan" On sillä luonnetta edelleen jäljellä; ei myönnä mitään.  Selvennykseksi siis, että vasemmalla Rauhan muna ja oikealla Saimin röpsähdys.

Ajatustenvaihto siis jatkuu!