Kulttuurien yhteentörmäys

Muuttokuljetuksen jälkeen nostin laatikon uuteen häkkiin. Heti oli nähtävissä, että tästä talvi kanalasta ei karkailla. Mahtaa ottaa Saimin itsetunnolle.  

Ensimmäisenä alkoi laatikosta kurkotella pitkää kaulaansa Saimi, joka hyppäsi ilman pyrstöä tutustumaan verkkoaidan läpi uusiin naapureihin. On sillä vielä itsetunto kohdallaan. Kun Rauha ei kuullut vihlovaa huutoa Saimin kurkusta, se ponkaisi perässä. Ja ryhtyi ominaisella tavallaan rauhassa syömään. Hulda jäi jököttämään laatikkoon miettien haudontamahdollisuuksia, mutta kuultuaan ruokapussin kahinaa, ei enää malttanut, vaan lehahti paikalle äänekkäästi ärhennellen.

Leppoisa ilmapiiri jysähti tähän ilonpilaajaan. Niinhän se on Muumeillakin: Maa jäätyy, kun mörkö tulee.

Kun kukko oli varma, ettei laatikosta löydy kilpakumppania, se aloitti muutamalla aarialla suoraan Toscasta. Pörhensi itsensä tuplakokoon ja alkoi julistaa haareminsa toimintaperiaatteita. " Täällä tehdään, mitä minä sanon. Kaikissa yhteyksissä minä tulen ensin ja sitten te. Minä syön herkut, jos niitä tulee. Minä olen oikeassa. jne.

Näiden työhön perehdyttämisohjeiden jälkeen Saimi rapsutti maata ja mullat suoraan Kukon silmille. " Ei täällä pelätä, Saimi vastas!" 

Annoin ajatuksissani työtodistukset tytöille ihan kuten oikeassa elämässä etsien vahvuuksia ja jättäen heikkoudet rivien väliin työtodistuksen lukijan vastuulle.

Saimi: sisukas, rohkea omien polkujen kulkija ( ei siis toivoa löytää munia); 

Rauha:sosiaalisesti vahva verkostoituja, josta kaikki pitävät ( sille siis sopii kaikki, myös huonot vaikutteet); 

Hulda: ensiluokkaisen tuottoisa munija, jolla auktoriteettiä ( siis viheliäisen vihainen jäärä, jonka alta munat saa henkensä uhalla). 

Koko tiimin arviontina Porukka, jossa monia erilaisuuksia ja vahvuuksia vahvistamassa toisiaan; ei tule aika pitkäksi. ( hankalia yksilöitä, joiden kanssa on jatkuvia ongelmia).

Jätin  ne sopeutuman uuteen kotiinsa muutaman päivän oleskelulla omassa eriössään.  Palautuksen pelossa tilasin  varmuudeksi lentoliput Etelään.  

Kauhujen yö ja tuntematon uhka

Puolelta öin ulkoa kuului Saimin karmea huuto, täysin palkein, kovaa ja jatkuvasti kuin kurkkua leikaten. Syöksyin pihalle pimeään, täysi hiljaisuus ja kahinaa jasmiinipensaan alla. Loppuyön mietin Saimin muistotekstiä malliin: kulki omia polkujaan ja sai ansionsa mukaan... 

Aamulla lähdin laskemaan kanat ja sulat. Saimi juoksi pihalta vastaan kaikki jäsenet tallella. Hulda ja Rauha löytyivät pähkinäpensaan alta hyvävointisina. Kaikki olivat hiljaista tyttöä- ei kotkoteltu vaan tarkkailtiin ympäristöä. 

Hyytävä varjo viipyi pihapiirin yllä. Koska Se tulee uudestaan? Mitä Ihmisemme tekee? Tuleeko Kanalan loppu?

Kanalan seurrava päivä kului järkytyksestä toipumiseen - ei munan munaa eli  meni Pekkaspäiväksi. Parissa päivässä oli jo  tavallinen meno päällä. Olin pistänyt kattoverkon pitkän poissaoloni ajaksi. Saimi löytyi metsästä, kun tulin ja mistään en löytänyt aukkoa, miten oli onnistunut poistumaan. Jospa se oli kaivanut pakotunnelin pois vankilastaan eikä kertonut kellekään, missä oli tunnelin alkupää. 

Hulda himomunija  muuttui vähitellen  himohautojaksi. Sille kelpasi haudottavaksi Rauhankin muna eli kunhan kaksi munaa pesässä, niin Hulda jökötti siellä koko ajan syömättä. Kun yritin lähestyä, niin hirmuinen murina ja höyhenten pöyhötys nokka ojossa. Kehittelin lapiosysteemin, jolla nostin sen persuksia ja sain napattua munat alta.Sen jälkeen se hautoi mieltä osoittaen tyhjää pesää ja päästi tasaisin välein munintahuutoja. Rauha käyskenteli  terveenoloisesti näiden neurootikkojen seassa. 

Kohta kanat vaativat työpaikkapsykiatria, sairaslomia ja stressistä palautumista. Olen miettinyt, että virtuaalikanat olisivat tulevina kesinä helpompia. Hoitelisin vain ruudun kautta ja ostaisin munat kaupasta. Tai robottikesäkanat ihan kuten robotti-imuri tai ruohonleikkaaja. Kulkisivat pihapiirissä kotkotellen, sotkematta, syömättä ja pysyisivät kiltisti varatulla alueella ja lataisivat itsensä tarpeen mukaan. Olisi siinä ketullakin ihmettelemistä. Taidankin  seuraavaksi pitää pienet kehityskeskustelut tulevista näköaloista - Suomessahan puuttuu yhteiskunnallinen visio. Täällä kanalassa omistajavisio voisi olla  " Kanala robottiaikaan!"

Pyrstöllinen Saimi

Elokuun lopussa taas räjähti keskellä sunnuntaita.  Valoisaan aikaan Saimi alkoi rääkyä terassin vieressä. Ajattelin sen huutelevan huvikseen, mutta kun kuljin myöhemmin ohi, näin pyrstösulkia polulla. Huuteluun Saimi piipitti syvältä kivijalan vierestä kukkapuskasta. Kaivauduin kohdalle ja maassa vapisi pyrstötön kana. Hyvä puoli- tuskin lentelee entiseen tapaan kun peräsin ei toimi, mutta huono puoli, että elukka X kulkee myös valoisaan aikaan.  

Saimi ja Rauha nököttivät paikallaan aitauksessa silmä kovana rinnakkain liikkumatta loppupäivän - uhka oli siis ymmärretty. Hirmu-Huldaa tämä ei koskettanut; se hautoi olemattomia muniaan. Huldan puolesta muut joutivat paistiksi: sopii ahtaaseen mökkiin enemmän tipuja.

Kun on tuntematon vihollinen, niin on vaikea suunnitella puolustusta. Turvallisuuden varmistaminen merkitsisi kanojen pitoa koko ajan ahtaasti sisällä mökissään. Kanapalojen löytyminen ulosmennessä ei houkuttanut. Kanatiimi kohtasi näin ympäristömuutoksen, joka ei noudata pelisääntöjä. Tuntemattoman edessä kannattaa vaihtaa ympäristöä.

Päätin kuskata kanat sovittua aiemmin  talvikotiinsa ja valvoin viimeisen kesäkanayön vartiointitehtävissä.  Kanalassa  oltiin aamuna ehjinä ihmisvartijan haukotellessa.  Muuton vaativin vaihe oli saada Hurja Hulda kammettua pesästään kuljetuslaatikkoon.  Auto kohti kotieläintilaa, missä kukko ja kanakaverit odottivat uusia maahanmuuttajia. Tiedossa yrityskulttuurien törmäys.

Saimissa on sisua

Viimeksi jäin miettimään, miten estää Saimia munimasta terassin alle. Kaksi munaa se ehti sinne vääntää ja sitten kiersin pitkän pressun koko alaosan ympäri. Yritys jatkui, ei Saimi Kana helposti lannistu. Se oppi lentämään ilman kiitorataa eli ei tarvinnut pähkinäpensasta, jonka oksat olin jo  uhrannut  Saimin päänmenoksi. 

Nyt Saimi lentelee suoraan maasta, mistä haluaa ja milloin haluaa. Eli kyllä ulkoinen paine auttaa keksimään uusia voimavaroja. Niin toivoisi käyvän muissakin yrityksissä.  

Tiimihenki taas rakoilee. Niin käy helposti, kun joku saa erityiskohtelua ilman ansioita. Hulda ja Rauha eivät antaneet Saimin tulla ruokakupilleen vaan kaatoivat sen syötyään ensin itse. Saimi poimi maasta jätteet. Yöpuulle menivät ensin Rauha Ja Hulda ja jättivät Saimin ulko-oven viereen viileään.  Nokkivat heti, jos Saimi yritti ottaa omaa tilaansa. Työpaikkakiusaaminen siis viriää välittömästi, kun joku yrittää erottautua porukasta. Suvaitsevaisuus on kanamaailmassa teoriaa, onhan se haaste ihmisillekin.  

Saimi menossa tuntemattomaan osoitteeseen

Hulda ja Rauha nokitelivat yhä useammin toisilleen. Huippumunija Hulda  huomasi, että parhaiten sai Rauhan pois raiteiltaan, kun jäi istumaan munalaatikkoon eikä antanut  Rauhan tulla hoitamaan hommiaan.  Laatikolla oli välillä kauhea suukopu. Kun avasin kannen, niin  Hulda alimmaisena oli häätämässä pois paikalle tunkevaa Rauhaa, joka yritti munia Huldan päälle. Vieressä oleva tyhjä pesä ei tietty kelvannut kenellekään - ihan kuin koulujen ruoka nuorisolle. 

Hulda viipyi yleensä munalaatikossa n 3-4 tuntia ja antoi Rauhan kiertää hermostuneena kehää aitauksessa. Kun vein herkkupaloja ulkopuolelle, niin Hulda ei kestänyt ajatusta muiden nautinnoista.  Saimi Maija Poppanen lennähti paikalle ennen Huldaa tuntemattomasta etäpesäosoitteestaan viereeni ihmettemään.  Pisti päänsä polvelleni kuin merkiksi, ettei hän ainakaan tuohon alentuisi. 

Saimi oli taas alkanut munimaan tuntemattomaan osoitteeseen, kulki pihapiirissä yhä laajemmalla alueella ja aamupäivällä, kun menin ulos kiiruhti muina kanoina yli pihan juosten viereeni, että on tässä odotettu. Haluaisi, että toimisin ihmishissinä takaisin aitaukseen, mutta kun poistuin paikalta, niin lensi kyllä itsekin yli verkon syömään. 

Harmoniasta ei siis ole ollut tietoakaan tässä kanalassa. Nokitusta ilmassa kaikkiin suuntiin. Ja kaikki sai alkunsa Saimin erikoiskohtelusta. Erilaisuuksien hyväksyminen on vaikeata myös kanojen keskuudessa. Ja solidaarisuudesta eivät ole kuulleet mitään. 

Rauha näistä on sopeutuvaisin. Kaikki käy, jos vain annetaan mahdollisuus. Saimi saattaa löytyä lisKana autotieltä laajentaessaan hallintoaluettaan. Ja Hulda istunee tulevaisuudessa koko ajan pesässä, jottei kukaan muu pääse. 

Panostan jatkossa Rauhaan. Ennakoitava ja tasainen tiimijäsen on helpoin ja usein myös tehokkain. 

Yrittäjyysasenne leviää

Saimi huomasi, että omassa etäpesässä on yksinäistä. Ihmistenkin etätyön riesa on sosiaalisten verkostojen heikkeneminen. Sopimuksen vastaisesti alkoi värväys tarkoituksena saada myös Rauha yrittäjäksi ja kolleegaksi. 

Tässä oli käymässä kuten asiantuntijaorganisaatioissa usein käy.Hyvä ja nimekäs porukka haluaa toimia omissa nimissään jo valmiiden asiakassuhteiden kanssa. Näinhän se menee mainos-, It- ja lakiasiainaloilla. Harvemmin vakiotuotteen kanssa on uskallusta yrittää, joten Saimi on joko tyhmä tai sillä oli takataskussa jotain osaamista, mitä en vielä tietänyt. 

Kanalasta oli siis tulossa yhden tuotantokanan, Huldan valtakunta. Huldaa ei pysty houkuttelemaan. Sillä on ammattiyhdistyksen jäsenkirja taskussaan ja kova luottamus, että palkka juoksee, vaikka markkinat häviäisivät. Hulda on myös valitattanut itsensä porukan luottamusmieheksi ja odotti nyt kurssillepääsyä. 

Saimi ei tyytynyt yllyttämään, vaan ryhtyi opettamaan Rauhaa lentosuoritukseen. Ensin Saimi hyppäsi pensaan vaakaoksalle ja kotkotti Rauhan ponnistamaan rinnalleen. Sitten hirmuinen siipien ravistelu ja sulkien lentokunnon tarkistus. Rauha räpiköi perässä. Saimi suuntasi nokkansa tiukasti aidan yli kukkapuskaan, ponkaisi ja siellä. Huuteli valmentajan ohjeita Rauhalle, joka aikansa räpisteli ja hyppäsi maahan; ei ollut luottamusta omiin resursseihin- vielä. 

Ihminen ryhtyi toimenpiteisiin. Kiitorataoksa  pähkinäpensaasta sahattiin pois. Kaikki kanat olivat ymmällään. Missä nyt istutaan ilta-auringossa lämmittelemässä orrella?

Yritin kertoa, että edut karisee, jos sitoutuminen rakoilee. 
Saimi yritti nyt tunkea läpi verkosta etäpesäänsä, missä laskelmien mukaan noin viisi munaa odottaa huolehtijaansa tuntemattomassa osoitteessa.   Seuraavaksi yritti raivata kulkuaukkoa verkkoaitaan huoltoaukon kohdalle, missä kyllä  karkauspotentiaalia. Höyheniä alkoi roikkua jo aidassa, joten jos tulee vastaan jossan kynitty kana, niin se on Saimi.

Saimi yritti jatkuvasti poistua omille teilleen onnistumatta- verkko ei antanut periksi. Yön se oli vimmaisesti miettinyt, koska aamulla näin Saimin taas kiipeävän pähkinäpensaan lehdistön sisään tiheään oksastoon. Hirmuista lehtien suhinaa ja oksien heiluntaa ja  sieltä se törmäsi ulos kuin DC3 suoraan metsään. 

Kyllä luovuutta työelämässä irtoaa, kun on riittävä pakko ja vanhat keinot eivät toimi - huomaisivat vain yhteiskuntasopimusneuvottelijat tämän Saimin todistevoiman. Kun  Saimia ei kuulunut takaisin, niin suuntasin etsimään. Entinen osoite Saarnikuja 3 oli tyhjänä, mutta taaskaan se ei malttanut olla kotkottamatta huuteluuni ja sieltähän paljastui uusi osoite Omenakuja 2 keskellä korkeaa heinikkoa. Saimi ja 7 munaa, joita se alkoi hermostuneena järjestelemään, kun sain ne näköpiiriini. Yritti selvästi vierittää niitä pois pesästä heinikköön, että pesä näyttäisi tyhjältä. Määrä oli niin suuri, että epäilen sen ottaneen muutaman päivän ajan Rauhan munat ja lentäneen ne nokassaan pesälleen.  

Omenakuja 2

Saimi on alkanut siis tarjota ulkoistettuja kuljetuspalveluja niille kanoille, jotka eivät itse uskaltaudu etäpesintään. Rauhalta ei munia ole näkynyt kolmeen päivään, jolloin vain Hulda on käynyt pesälaatikolla yhtä varmasti kuin junan vessa. 

Tyhjensin pesän ja Saimi jäi kiertämään valittaen ympyrää pesälleen Kerroin, ettei mitään hätää. Sopimus toteutuu omistajan kanssa näin etäpesälläkin. Rauha ja Hulda seurasivat silmä tarkkana seuraavaa vaihetta, mutta ajattelin yllättää ne ja jätin Saimin omalle etäpesälleen ja vein ruokaa verkkoalueelle ajatellen; että kyllä nälkä kanan kotiin ajaa.

Menin parin tunnin päästä tarkkailemaan tilannetta. Saimia ei ollut aitauksessa eikä entisissä osoitteissa. Mutta kun kotkottelin, niin ryntäsihän se paikalle- terassin lattian alta. Nyt oli etäpesä siis paikassa, jonne ei ihminen pääse purkamatta terassia. 

Nyt oli minun vuoroni miettiä yö!

Saimin etäpesä

Uhkailu auttoi vähäksi aikaa, niin se kai on oikeassakin elämässä. Vähitellen päivä päivältä kanat joustivat.  Lopulta oli kaikilta muna laatikossa.  Nyt oli johtamisessa aika tarjota porkkanaa - ekstranippu mustikanoksia. Vapaus pysyi rajoitettuna ja Saimi tiiraili kohti metsää miettien, ovatko munansa siellä vielä jäljellä. Omistajan reunaehdot oli nyt hyväksytty kanalaumassa - ehkä. Tiimin pitäisi nokkia yhteisin aatoksin. 

Saimi oli edelleen riski tässä harmoniassa, joten edelleen oli kellokortit kaikilla ja valvonta tiukkana. Mietin, että jos veisin munalaatikkoon jotain ylellistä, mitä ei Saimi voi vastustaa; kukon höyheniä, kukon ääntelyaudion, lelutipun, hautovan kanan valokuvan... Mikähän merkitsee kanalle samaa kuin ihmisille firman pikkujoulu, yhteinen kesäretki tai kuntosalikortti? Kun kolmannes tuotannosta oli uhattuna, niin panoksia oli mahdollista korottaa; liput stadionille  huippukonserttiin jne.

Tilanteen seurauksena Saimi sai virikeihmisen tuntemaan itsensä keskitysleirin vartijaksi. Hulda ja Rauha munivat normaalisti, mutta Saimi panttasi siltä varalta, että onnistuisi pääsemään vapauteen. Ravasi munalaatikon ja aidan väliä: " Jos tuo ihminen sen verran raottaisi katosta, että ehtisin kipaisemaan metsään". Voi Saimi - ei elämä mene niin kuin pieni kana haluaa:) Toisaalta yritystä uhkasi ylituotanto; munia kertyi Huldan ja Rauhan toimesta kaappiin ja tuttaville tiheämpään tahtiin kuin niitä poistui. Siitä kehittyi Saimille ratkaisu…

Kanalan tuotanto vakioitui; kaksi - kolme munaa päivässä, Ajovoimana oli pelko tai hyvät palkkiot - parempaa ruokaa ei kana voisi saada. Tumma suklaa, jäätelö ja täytekakku jäivät ruokalistan ulkopuolelle.  Niinpä harkitsin palkkioksi elintilan laajentamista. Saimi saattoi osoittaa, onko luottamuksen arvoinen. 

Kaikki kolme majoittuivat jatkuvasti suljetun pähkinäpensaalle johtavan aukon äärelle ja uikuttivat. Tilaa olisi kyllä käytössä ollut ilmankin. Olin kertonut, minkälaista serkuilla on häkkikanaloissa, mutta nyt on kyse saavutetusta edusta - siitä ei tingitä. Senhän hallitus on jo huomannut budjettikritiikeissä.

Suostuin vihdoin kanojen vapauttamisliikkeen vaatimuksiin ja otin katoksen irti ja avasin tien pähkinäpuulle. Ensimmäisenä ne kipittivät puun oksille, jokainen omalleen ja kotkottelivat koko ajan. Varmaankin Saimi vapautusliikkeen johtajana olisi kiekunut, jos olisi ollut rahkeita. Sen jälkeen löytyi  vain kaksi munaa pesästä, joten Saimi jemmaili omansa entiseen tapaan. Se siitä luottamuksesta.

Kanat olivat onnellisempia kuin verkon alla ja munat ehkä stressittömiä. Tuotannon kysyntäbuumi oli kuitenkin hiipumassa, kun asiakkaat eivät loputtomasti keksineet munille uusia käyttömuotoja. Niinhän se samaan aikaan meni Suomen taloudessakin.  Kanalassa  ylituotannon uhka aiheutti paineita. Pitäisikö aloittaa YT:t , jolloin Saimi alisuoriutajana ( muita pienemmät munat ja vaikeasti löydettävissä) saisi lähteä? Menetyspuolelle kirjautuisi Saimin lisäarvo jännityksen luojana; siis Saimin ydinosaaminen oli muualla kuin mistä sille maksettiin. 

Nyt tarvitaan hallituksenkin mukaan innovatiivisuutta ja out of the box-ajattelua. Jospa tekisin Saimin kanssa ulkoistamissopimuksen. Saimi ryhtyy yrittäjäksi ja rekisteröidään sille toiminimi: Saimin etäpesä. Munien toimitus tapahtuu erissä epäsäännölliseen tahtiin, kun on tarvetta ja etsin ne esille. 

Saimi saa perustulon pysyäkseen hengissä, mutta makupalat tarjotaan verkon sisällä oleville työsuhdekanoille. Tosin Saimilla on mahdollisuus myös lisätuloihin eli luonnon tarjoamiin sattumiin- hyvä etanavuosi. Turvallisuusvastuu ( Kettu, supi ja haukka) on Saimilla; vapaudella on hintansa. Tosin voin avustaa tarvittaessa, koska Saimi takaa pihapiirin viihdepalvelun- ei tule aika pitkäksi. Ehkä minun pitää myös jo hyvissä ajoin sopia royalteista, mikäli Saimi onnistuu laajentamaan yritystoimintaansa kokonaan uusille osaamisensa alueille. 

Pitäisi myös rajata, ettei Saimi innosta Huldaa ja Rauhaa mukaansa tähän " Kanat ilman rajoja"-liikehdintään. Silloin sopimus purkautuu, jos koko tuotanto siirtyy sivutoimialalle. Tosin H&R vaikuttavat niin turvallisuushakuisilta, ettei niistä ole riskinottoon, mutta niinhän se usein on työelämässäkin; halutaan vapautta turvaa riskeeraamatta.  

Yritin mennä neuvottelemaan Saimin kanssa, mutta se on taas poistunut näköpiiristä:)

Yrittäjyys on tahdon asia

Pari päivää kului Saimin katoamisesta ja se tuntui tasoittuneen. Harhaluulo. Seuraavana aamuna se taas harppoi kaula pitkänä metsästä syömään. Olin nähnyt sen muutamia minuutteja aiemmin tulevan munintalaatikolta äänekkäästi kotkotellen. Laatikko oli tyhjä, joten silkkaa hämäystä. Yritti sopeutua porukkaan muina kanoina, kun ei havainnut olevansa aidan väärällä puolella. Koska vanha pesäpaikka oli tyhjä, niin nyt Saimilla oli käytössä suunnitelma B eli pesän osoite oli muuttunut.

Luultavasti Saimi hyppäsi pähkinäpensaan oksalta aidan yli, juoksi n 40 metriä ruohikossa, putkautti munan ja kovaan kaakattaen juoksi takaisin, hyppäsi penkin selkämykselle, mistä ponkaisi lentoon takaisin aitaukseen. Kaikki tehokkaasti 10 minuutissa. Verkkoaidan sisällä tämmöistä vauhtia ei kyllä koskaan näkynyt. Yrittäjyys pistää juoksemaan ja unohtamaan ylityölisät ja lomaltapaluurahat. 

Menin illalla myöhään vilkaisemaan tilannetta. Kaikki olivat jo orrella nukkumassa. Hulda ja Rauha yhdessä ikkunan vieressä rinnakkain, Saimi yksin takaorrella. Entä jos se rukka onkin työpaikkakiusattu? Kukaan ei halua puhua sille. Moittivat koko ajan. Ja Saimi yrittää luoda itsestään tässä latistavassa ilmapiirissä arjen sankarin. Tehdä itselleen elämän kuten se on kuullut jossain sanottavan.

Tai sitten tuotantoporukka on jakautunut itseohjautuvasti kahteen tiimiin; Hulda ja Rauha toteuttavat kuuliaisesti yleissitovasti sovitut tuotantomäärät odottaen vastineeksi sovittua kiinteää korvausta ilman lisätavoitteita. Saimi puolestaan on vapaa yrittäjäsielu. Se haluaa lisää paikallista sopimista, bonukset ja optiot suorituksen mukaan. Kun ei onnistu, niin pitäkää tunkkinne. Peruskauralla riittää perussuorite; muna silloin kun huvittaa ja varsinaiset tuotokset omaan piikkiin. Niin tai näin, uuden pesän etsiminen on tämän kanalan ihmisellä edessä.

Pistin kanat seuraavana päivänä poissaoloni ajaksi katolliseen pienempään ulkotilaan. Samalla  rajoittuivat Saimin vapausasteet. Kun yksi tiimiläinen kerran häiriköi, niin kaikki saavat kärsiä- periaatteella.  Koko populaatio osoitti illalla mieltään, kun eivät päässeet pähkinäpensaaseen huvittelemaan.  Ei oltu munittu ja ruokakin koskematta. Lakoltahan tämä vaikutti. Kerroin aamulla, että tässä yrityksessä on periaate: tulos tai ulos; ei täällä laiskoja elätetä. Jätin edelleen liikkumisrajoitukset päälle. Sen päivän kävelivät  jonossa peräkkäin aidan viertä edestakaisin. Oli mielenosoitus menossa.  " Tahdomme kunnon työolot!, Lisää liksaa! Työaika lyhyemmäksi! " 

Kuinkahan kauan kanat voivat olla munimatta? – jäi pyörimään mielessä. Varmaan asiasta löytyy yliopistollinen tutkimus ja asiantuntija Itä-Suomen yliopistosta. Saimi panttasi kolme päivää. Kävin kertomassa, että omistajastrategiaa vasten ei kannattaisi nostaa nokkaansa. Voi käydä kehnosti. Ostan uudet kanat ja saatte hakea itse uuden työpaikan. Kilpailevat mahdollisuudet ovat häkkikanaloita. Lennelkää sitten siellä, miten tahdotte. Kyllä johtamisessa tämä uhkailu aina loppujen lopuksi parhaiten toimii, kun vastassa on itsepäisiä yksilöitä. 

Kun Saimi lensi yli kananpesän!

Kanat kävivät konsultin vetämän liiketoimintastrategiakurssin, missä niille selvitettiin omistajan rooli ja oikeudet, toiminnan visio sekä tavoitteet. Ryhmätöissä ne saivat  keskustella toimintaympäristön muuttumisesta, kilpailutilanteesta sekä toimenpidetarpeista. Lopuksi konsultti teetti kanalan seinälle huoneentaulun, missä oli kunkin tavoitteet, tehtävät ja resurssit sekä etenemisaikataulu. Kuulin, konsulttikanalta, että Saimi oli kunnostautunut yrittäjyyden oivaltamisessa vaihtoehtona toisen omistuksessa olemiselle. Rauhan vahvuus oli sosiaalinen vuorovaikutus, jolla se tasapainotteli kiihtyneenkin kotkottelun tiivistettyyn tulokseen. Hulda oli asenteeltaan vastahakoinen ja toisteli, että mitä tässä teoretisoidaan, mennään munimaan.

Elokuussa alkoi kanojen yksilöllisyys puhkeamaan kukkaan. Ei ollutkaan kanalauma, vaan omapäinen ja innokas Saimi, rauhallinen ja tasainen Rauha sekä äksyilevä ja komenteleva Hulda. Kanatiimin   keskinäinen nokittelu lisääntyi. Tilanne alkoi muistuttamaan ihmisorganisaatiota sekä hyvässä että pahassa.  Yhä useammin oli palautettava mieleen, mitä työyhteisön pelisääntöjä  nyt pitäisi käyttää ja tarkistaa seinätaulusta vastuut ja valtuudet.  

Saimi

Elokuun ensimmäisellä viikolla Saimi katosi. Etsintäpartio, missä Hulda ja Rauhakin sinnittelivät mukana, ei löytänyt mitään. Ei höyheniä ketun jäljeltä, eikä ääniä missään. Kerroin jo varovasti sisaruksille, että ehkäpä kettu on vienyt Saimin mennessään. Sellaisia riskejä sitä ottaa, kun ei pysy omalla alueellaan. 

Varmuuden vuoksi kiersin talon, pihapiirin, ulkorakennukset - ei mitään. Lopuksi lähdin metsäpolkua pitkin ja kotkottelin mennessäni toivoen samalla, ettei ketään kesälomalaista tulisi vastaan  pusikossa.  

Sitten jostain kuului vaimea kot-kot ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Pysähdyin, pyörin ympäriinsä katse kovana kuin Hercule Poirotilla ja heinän seassa puun alla vilahti ruskeata. Siellähän Saimi istui munillaan, yhdeksän kappaletta. Kaikki hyvässä järjestyksessä masun alla.  Kauas oli kotoaan vaeltanut.

Nyt ymmärsin, miksi se koko ajan lensi aitauksesta. Luulin sen tulevan perässäni ihmiseen samaistuneena. Ei kuulunut kanojen joukkoon. Saimi osoittautui petolliseksi. Oli yhteisestä tuotantoprosessista pistänyt sivuun tasaiseen tahtiin itselleen oman pesueen. Otin munat ja kanan ja kerroin, mitä kavaltajille tapahtuu. Pistin  Saimin takaisin tarhaan, missä se  "tyhjän pesän syndrooman" saaneena ravasi aidanvierusta edestakaisin hermorauniona  

Miten porukan petturin saa ruotuun? Toivottavasti Hulda ja Rauha ottivat tapahtumasta opikseen. Ei kannata piilotella, ihminen löytää aina. Työnjohdollinen haaste; miten yhteiseksi hyväksi koetaan tärkeämmäksi kuin oma etu. Turha Saimille on vakuuttaa, että kaikkien etu on pitää ihminen tyytyväisenä. Silloin on ruoka ja asunto ja välipalat varmistettu edes alustavasti. Kyllä yrityksissäkin omistaja haluaa omansa eli sijoittamalleen rahalle tuottoa. Ellei nyt onnistu olemaan julkinen yhteisö tai hyväntekeväisyysorganisaatio. Mutta nekin haluavat vastinetta rahoistaan omilleen, eivätkä jätä rahojaan hunningolle.

Saimin kanssa oli pidettävä henkilökohtainen  kehityskeskustelu. Kerroin omista tavoitteistani ja kyselin, mitkä ovat sille tärkeitä asioita tässä työsuhteessa ja miten niitä pitäisi kehittää. Saimi kallisteli päätään ilmeellä, ettei voisi vähemmän kiinnostaa. Eihän se halunnut tämmöisessä kopperossa olla kahden pahantuulisen sisaruksen kanssa. Missä täällä on lähin kukko - järjestä se paikalle. Siinä sitä kehittämistä. Eli jos silloin  tiellä olisi tullut ruskea kana vastaan, niin siinä Saimi oli menossa etsimään uutta kotia ja kukkoa.