Hirmun vilitys!

Hirmu on ollut kokon viikon ihmeen hajamielinen. Saimi huomasi, että se huokaili välillä orrellaan ja katseli salaa jotain kuvaa siipiensä suojassa. Iltaisin Hirmu pistäytyi vaivihkaa jossakin selitellen, että kukkojen kesken suunnitellaan ensi kesän rientoja. Ei kuulunut Hirmun tapoihin- yleensä se illat torkkui ihan rauhassa kotona aina välillä kiekasten muutaman palvelukäskyn.
Saimi alkoi uteliaana seuraamaan tilannetta. Ensin se penkoi Hirmun ulkoillessa sen orsipaikan ja löysi sieltä valokuvan jostain oudosta valkoisesta kanasta. Ihmeellisiä sirkussulkia sillä levisi eri suuntiin. Ja kynnet oli geelilakattu. Rintalihakset näyttivät kuin kuntosalitreenauksen jäljiltä, mutta ei se muuten bodarikanalta näyttänyt. 

Itsekseen pohdittuaan Saimi päätti nostaa kukon pöydälle Rauhan ja Huldan kanssa. " Meidän Hirmu käy kuulkaa vieraissa. Sillä on joku hempukkakana kylällä. Me maatiaiset ei sille enää riitetä. Katsokaa nyt tätä kuvaa! Varsinainen hormonikana! Ei tätä ulkonäköä ole syntymässä saatu. On käytetty valkaisuainetta, silikonia ja botoxia. Ihan on kuin pin-up-kana suoraan yökerhon näyttämöltä, missä varmaan nojailee tankoon musiikin tahdissa. Olen nähnyt niitä matkoillani, mutta en olisi uskonut kotinurkilta löytyvän."

Hulda hermostui heti. " Ei näytä Siipiliiton jäseneltä. Selvä rikkuri. Pitää heti ilmoittaa luottamusmiehelle. Se on lakko heti, jos tuon on joku palkannut. Kyllä yleissitovuus koskee myös tuntikeikkailijaa. Ja noita hepeniä ei kyllä pienellä palkalla ansaitse!"

Rauha yritti pohtia, mistä oikein oli kysymys. Ensin katse kiinnittyi Huldaan. Pitkät yöneuvottelut olivat ottaneet veronsa. Hulda oli kuin haaskakana. Sulat roikkuivat, silmäpussit punoittivat ja ja väri oli poskilta kadonnut. Ja aina se oli kiukkuinen. Saimikin näytti vähän boheemilta. Sillä roikkui tyylittömät alkuasukashelmet kaulassa, sulkasato oli parhaimmillaan ja luvalla ajatellen ei sen Kiinasta ostettu mekkokaan mistään Pariisin catwalkilta ollut. Rauha tiesi myös itse lisänneensä talven aikana painoa, kun ruoka oli maistunut. 

" Kuulkaas tytöt, me olemme repsahtaneet tässä pimeän kaamoksen keskellä. Ihan olemme kuin Naisasialiike Kanainonin kokouksesta. Katsokaa meitä peilistä ja sitten tuota kuvaa. Kenen kanssa lähtisitte iltajyville? Hirmu on sentään kylän parhaimmannäköinen kukkeli, vaikkei sillä aivosoluja olekaan, mutta eihän se niitä tarvitse, kun meillä on. Se on keväisen ryhtiliikkeen paikka."

Saimi tajusi heti, että Rauhan analyysi oli oikea. Onneksi oli jäänyt rahaa liiviin naapurinavetan kukkojen ostoksista. " Nyt uhraudumme ja alamme hoitamaan itseämme. Kyllä meistä vielä upeita tulee, kun pistetään tuulemaan. Rauha detox-kuurille, Hulda saa varata ajan personal trainerilta ja minä käyn tyylineuvojalla ja saan samalla neuvot teillekin. Kun on yhteinen tahtotila, niin tuloksia syntyy. Ja aina kannattaa antaa Hirmulle myönteistä palautetta- ei maksa mitään ja kaikilla on parempi mieli! Yhdessä tässä Kanalassa on pärjättävä ja tehdään se mieluummin helpoimman kautta." 

Hirmu tarkisti kotiin tultuaan, että sen tahallaan jättämä kuva, jonka oli ostanut naapurinavetan pojilta oli ollut käytössä. Epävarmuus oli siis levinnyt kanoihin. Ehkä taas palvelu paranee ja tiuskinta vähenee. Kannatti sijoittaa valokuvaan! Nerokasta!

Kuva: Aino Ahvonen Benalmadena