"On äitienpäivä tää
ja kukaan ei kylmäksi jää.
Mä jyväset eteenne tuon
ja lempeni teille suon
Mikä ihana kesäinen päivä
ja taivaalla sininen häivä.
Kaikkeni teille mä annan
ja siivilläni kannan.
On onnea niin monenlaista
kun kanoissa on naista.
Jos kukkona teille saan olla
niin kokonaan en ole nolla!"
Hulda kiiruhti kauhuissaan ulos taakse katsomatta. Hän ei ainakaan jäisi Hirmun uhriksi. Rauha yritti upota verkkoon mitään näkemättä ja kuulematta ja pisti kuulokkeet korvilleen syvemmälle. . Saimi otti tikun ja alkoi kaivella hampaitaan. Kyllä siinä hormonit tasaantuu innokkaimmaltakin kukolta , kun kana kakistelee kurkkuaan.
” Mitenkä tuon Hirmun runosuonen saisi katkaistuksi? Ei sitä tervejärkinen jaksa kuunnella”, Rauha mietti.
Saimi luki sen ajatukset. ”Kuule vuokrataan Hirmu kiertoon nykyrunoilijoille. Kun oma runosuoni ei lääninrunoilijalla syki, niin Hirmu hoitelee homman ja me saamme royaltit. Minä voin ryhtyä sen manageriksi. Jos joku voittaa runoilla Finlandia-palkinnon, niin Hirmun runojen hinta vaan nousee. Sinä hoidat verkkoyhteydet ja Hulda ottaa asiakseen työsuhdebyrokratian. Toisaalta, voihan se rauhoittua, kun kerrotaan suunnitelmamme. Ai niin, onko niitä läänejä enää? No, kyllä ne lääninrunoilijat ovat säilyneet, ei virkoja lopeteta, vaikka organisaatiot häipyy. Sen on Hulda varmistanut. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti