Hulda soitteli eilen puhelinlinjat kuumana, mutta ei löytänyt meille sopivaa kyytiä. Ehdimme jo huokaista Rauhan kanssa, että päästiin pälkähästä. Olin kyllä varmuudeksi ajatellut, että pistän yön aikana tarhan ulkopuolelle plakaatin, missä lukee: KARANTEENI, LINTUINFLUENSSA; toivoen paikalle syöksyvän Eviran valvontaviranomaisia. Hehän eivät voi osallistua mielenilmaisuun ja käyvät täällä jatkuvasti tarkistamassa olosuhteita. Hoitoihminen aina välillä huokailee, että vähempikin riittäisi. Nyt olisi ihan oikeata asiaa.
Hulda voitti kuljetustaistelun. Ei se mikään ihme ollut; kyllä mekin Huldan edessä venytään ihmeisiin. Kanojen facebookissa paikallinen kansanedustaja tarjosi kimppakyytiä tapahtumapaikalle. Hulda nappasi madosta ja pisti kyselyn, että ainahan muutama kana mahtuu takakonttiin? Ollaan siellä ihan siististi ja hiljaa. Mitä se meni minunkin puolesta lupaamaan.
Ei tullut aamuun mennessä vedenpaisumusta avuksi. Vedettiin saappaat jalkaan ja Huldan hankkimat punaiset sadeviitat päälle. Kyyti tuli portille ja menoksi. Eka kerta kun päästiin ihan herrahissiin, höpisi Hulda ja kiitteli kuljettajaa. Hulda oli kaivanut kätköistään muutaman pihtaamansa munan korvaukseksi kuljetuksesta. Sanoi, että ne voi antaa eduskunnan keittiöön muonituslisäksi, niin syntyy säästöjä sielläkin. Ovat ihan luomua, itse tehtyjä.
Ajatella, että minunkin munani meni tänään ehkä Pääpomon vatsaan. Kyllä meidän Hulda aina välillä osaa. Pakko myöntää. On siinä puheenjohtaja-ainesta, mutta ei parane sille kertoa. Ja onhan se hyvä luoda suoria yhteyksiä Eduskuntaan. Päästään vielä joskus vaikka Linnan kutsuille! Minä olen Saimina aina yrittämisen tukena.
Päästiin komeassa kyydissä torille. Välillä yritin takaluukun raosta huudella ohikulkijoille: " Köyhät kyykkyyn!" Hulda veti jeesusteipin nokkani ympäri. Se on meidän tosikko. Oli kaupungissa isoja kanaloita, monta kerrosta. Ihan huimasi tämmöistä haja-asutuskanaa. Torilla vilisi silmissä ilmapalloja. Tunnelma oli korkealla. Ihania kukkoja näköpiirissä. Kannatti osallistua. Monet tuntuivat saarnaavan ja pauhaavan kuin meidän Kukko ollessaan vihainen.
Välillä satoi kuin Esteristä. Ei se ketään haitannut. Me laulettiin tyttöjen kanssa Kansainvälistä. Joku tarjoili ihania nameja. Jossain kiersi myös huikkapullo, mistä näin Huldan imaisevan, vettä se huuteli.
Rauha oli kuunnellut puheita ja ihmetteli ääneen porukalle, että mitä tästä hyödytään, kun 100 miljoonaa euroa palaa yhdessä päivässä. Johan sillä saisi tuhansia kanoja vuodeksi töihin ja eikö tässä kaikki halua vähentää työttömyyttä. Eihän se vähene työtä tekemättä vaan päinvastoin. Joku huusi Rauhalle, että älä viitsi, senkin ilonpilaaja. Meillä on henki korkealla ja tämä on hauskaa. Rauha vielä yritti, että onhan se raha pois myös työntekijäpuolelta. Työtä syntyy, kun kustannukset pienenevät ja nyt niitä lisätään. Ei kiinnostanut ketään.
Hulda käytti ajan kiertelemällä kukkojen ja ankkojen parissa levitellen vaivihkaa esitteitään. Pakko ihailla sen sitkeyttä, kun oma etu oli kyseessä. Rauha sanoi, että katso, kun Hulda osaa lobata. Hulda hymyili nokka ammollaan, tarjoili kukoille pitkiä merkitseviä katseita, kehui kanamammojen lastenlasten kuvia ja oli täysin seko minun mielestäni. Meidän äkäinen, komenteleva pirttihirmumme valepuvussa.
Aika suhahti siivillä ja paluukuljetus odotti. Märkinä, väsyneinä ja onnellisina palasimme tavaratilaan. Kyllä matkailu avartaa. Tulin paljon pohdittavaa ja muisteltavaa kotitarhaan. Sieppasin muutaman käyntikortin vierailta kukoilta ja ajattelin tiputella niitä meidän Kukon löydettäväksi. Kyllä se aina vireyttää hormonitoimintaa.
Laulettiin vielä paluumatkalla kansanedustajalle kiitokseksi: Kotimaani onpi Suomi. Rauha piti puheen omalla tyylillään. "Oli tämä kallis, mutta omalla tavallaan kannattava päivä. Yhteishenki luo aina hyvää energiaa tulevaisuuteen. Suomi kasvuun! Kun talous kasvaa, elintaso nousee. Investoidaan kaikki Suomeen! Lopetetaan veronkierto! Palataan sorvin ääreen entistä ahkerimpina! Kyllä me joku säästökin kestetään! Terveisiä Eduskuntaan!" Tässä vaiheessa Hulda pisti sillekin teipin nokan ympäri, minulla se oli jo alkumatkasta.
Päästiin kotiin. Hulda hihkaisi ovelta Kukolle: " Sovin Kukkoliiton puheenjohtajan kanssa, että äänestävät minua- muista että se koskee myös sinua"!
Valtataistelu siirtyi torilta tänne kotitarhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti