Hulda oli päätellyt, että on aika madaltaa kulttuurien muuria. Se oli tekstannut pahvilappuja, missä luki: Täällä on tasa-arvo; kanat määrää!; Kukot ei omista kanoja!; Meillä juodaan kahvia! Kepit vain kanojen käteen ja marssille, oli sen ajatus. Voitaisiin laittaa vaikka valkoiset kaavut päälle, niin oltaisiin melkein kuin niiden kotikanat.
Hulda oli jo taitellut paperista sopivia peitteitä, meikein kuin burkia. Rauha hermostui tyystin. " Etkö ymmärrä, että valkoinen kaapu on KKK- vaate? Ne luulevat, että haluamme polttaa koko porukan.Soittavat median paikalle ja koko maailma saa tietää, että me uhkailemme turvattomia pakolaisia. Kohta täällä pyörii poliiseja nurkissa selvittämässä, kuka sen teki. Tuskin uskovat kun kerrot, että halusit vain tuoda esille niiden oman kulttuurin erityispiirteitä".
Kukko tuli paikalle ja repi kaavut. "Näitä ei tarvita ja sinä Hulda et mene mihinkään levittämään ajatuksiasi.Niissä on täälläkin kestämistä. Ollaan vaan hissukseen, niin kyllä muukalaiset häviävät kaupunkeihin. Ei täällä kukaan meidän ohella pakkasissa pärjää. Ja hirvikärpäset huolehtivat alkuajasta. Kohta lähtevät linja-autot kohti etelää tai sitten takaisin Ruotsiin; ei niistä ole Suomi-Kukon kannuksiin. Yöt ovat jo kylmiä. Siellä ne orrella hytisevät ja odottavat kotiinpääsyä äitinsä hoiviin. Siksi ovat niin hiljaisia. Pääsevät sitten kotonaan kertomaan, että kyllä oli alkeellinen majoitus, huono ruoka ja epäystävällisiä maatiaskanoja.
 |
| Saimi, Rauha ja Hulda liikeidean äärellä |
Saimi oli miettinyt päänsä puhki, miten pääsisi lähestymään naapuria rauhanomaisella tavalla ja samalla näkisi oikeita machokukkoja. Win-Win ratkaisu olisi nyt tarpeen. Tähänkin huopatossukylään oli vihdoin saatu ostovoimaa. Kauppa-auto oli lopettanut kierroksensa jo vuosia sitten, kun asiakkaita oli liian vähän ja nekin ostivat vain kaurajyviä. Nyt tarvitaan kaupallista toimintaa uudelle kohdejoukolle.
Saimin yrittäjän sielu heräsi. Kioski vaan pystyyn ja äkkiä - " Saimin Soukki". Tavarana tupakkaa, teetä, karamellejä, purukumia, sipsejä, colajuomia ja kanakuvalehtiä. Kirkonkylältä voisi kaupasta hakea tavaraa ja hinnoitella kunnolla. On siellä kukoilla jollain vielä matkarahaa jäljellä ja ainahan voi myydä tilille ja nostaa päivärahat, kun alkavat saamaan valtiolta korvauksia. Rauha voisi leipoa jotain vehnästä ja Huldalta ehkä heruisi muutama muna. Kukko ehkä suostuisi kantamaan tavarakuormia.
Saimi alkoi miettiä logistisia haasteita, vaihtorahoja ja hinnoittelua. Se ynnäsi paperin kulmaan laskelmia. Tämä on tosi upea liikeidea, se huohotti Rauhalle. " Miksi me ei heti tätä keksitty? Tännehän voi tulla jatkossa asiakkaita muistakin vastaanottopaikoista. Raha kiertää ja poikii meille. Voidaan kehittää vaikka aamiaistarjoilua, täyshoitoa sekä tulkkauspalveluja. Onhan puolueihmisetkin perustaneet yrityksiä, jotka vuokraavat sijoituspaikkoja valtiolle hyvällä voitolla, kuulin Huldalta. Tässä on meidän ikioma mahdollisuus."
Rauha yritti muistuttaa Saimia, että yrityksen perustaminen ei suju yhdessä yössä. Tarvitaan paljon hakemuksia, tarkistuskäyntejä, verottajan kuvioita, ely-keskuksen lupia jne- ainakin puoli vuotta saa varata, että kaikki on kunnossa. Saimi pyöritti silmiään. " Etkö kuunnellut, kun pääpomo lupasi purkaa byrokratiaa ja turhia sääntöjä ja lakeja. Nuo ovat juuri semmoisia. Minä sanon, jos joku kysyy, että tämä on testausvaihe uusille käytännöille. Turvapaikanhakijoiden parastahan minä ajattelen. Mitä siitä tulee, jos kansainvälinen media saa tietoonsa, että edes teetä ei tulijoille saa tarjota joutumatta pidätetyksi. "
Saimi lainasi luvatta Huldan reppua ja lähti kauppaan ostoksille. Olihan se aina ollut sitä mieltä, että ei puhetta vaan tekoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti