Uudessa talvikodissa ei sekoilla

Piipahdin tarkistamassa, että talvikanala on vielä pystyssä ja kanat sopeutuneet uuteen kotiinsa, missä ei isossa porukassa ole kaikkia niitä vapausasteita, mitä minulta riistivät. Onneksi ovat käväisyetäisyydellä, niin voin pitää kontaktia yllä, jotta ensi keväänä eivät saa shokkia, kun tulevat takaisin kesäkanoiksi. 

Hyvin tuntuivat voivan ja hengissä oli alkuperäisväestökin. Huutelin nimillä Saimia, Rauhaa ja Huldaa ja kuvittelin, että ne pinkaisevat muiden kanojen joukosta vastaan kuultuaan tutun äänen. Ei ketään tullut. Kaikki kanat pyörivät kukon ympärillä, joka sinänsä onkin komea ilmestys- suoraan aapiskukon kukkotyyppiä. 

Ihmisomistajat kertoivat, että hyvin sujui kulttuurien yhteensopeutuminen. Alkuun nämä sisarukset kyllä munivat, minne sattui ja liikkuivat yhdessä porukalla. Nyt ovat kaikki yhdessä, kun kaikki kanat ovat muuttuneet laiskoiksi munijoiksi. Välillä kuudelta kanalta tulee vain yksi muna päivässä. Kuulostaa siltä, että Hulda on ottanut ohjat käsiinsä ja kerää itselleen valtaa lakkoilua edistämällä.  

Kun nyt elävät kukkodiktatuurissa, niin ei tarvita enää yksilökohtaisia sopimuksia ja motivaattoreiden pohdiskelua. Ovat pistäneet suoritustason myös välttäväksi - Saimi sanoisi, että viisas pääsee vähemmällä. Porkkanoihin ja vapausasteisiin ei nyt ole tarvetta, joten ei tule solidaarisuusongelmia. 

Kanatiimistä on nyt tullut osa normitettua tuotantoprosessia samoilla eduilla.  Saimi voi vain unelmoida omasta etäpesästään, mikäli muistaisi, mutta kanan muisti taitaa olla armollisen lyhyt.  Maslowin tarvehierarkiassa on palattu perustarpeiden tyydytystasolle. 

Epäilen, että kanat osallistuvat mielenilmaisuun ensi perjantaina. Sen verran tiukasti Hulda komenteli. Tosin kukon suuntaan se selvästi pehmensi oloaan- ei feminismistä tietoakaan.  

Sovin tyttöjen kanssa, että pidetään yhteyttä, niin ensi kesä käynnistyy helpommalla. Silloin tehdään taas vallankumousta. Väliraportteja päivittäisestä ajattelusta tulee aina, kun muistan kysyä. Saimi etenkin tuntui innostuneelta. Sillä oli selvästi tylsää, kun oma yrittäjyys ei päässyt kukoistamaan ja ehkä se muisteli terassin alle jääneitä muniaan. Kerroin sille, että yksi sen munista räjähti mikrossa, kun yritin pikavalmistusta. Näytin allaolevaa kuvaa. Saimi käänteli päätään, sihtasi kuvaa ja sanoi " Selvästi ei ole minun muna, tuo on Rauhan" On sillä luonnetta edelleen jäljellä; ei myönnä mitään.  Selvennykseksi siis, että vasemmalla Rauhan muna ja oikealla Saimin röpsähdys.

Ajatustenvaihto siis jatkuu!