sunnuntai 15. marraskuuta 2015

I love Paris...

Saimi oli hakenut rautakaupasta kasan led-valoja. " On se kummaa, kun edes Suurkirkkoa ei ole valaistu tricolorilla. Kansainvälinen media löytää nyt meidän Kanalan, missä oikeanlaiset valot. Näin pieni Suomikin voi ponnistaa maailman tietoisuuteen. Ainoa suruvalaistu Kanala maailmassa."

Hulda kaakatti voimissaan: " Et kyllä laita. Tuossa on turvapaikanhakijoiden varasto naapurissa. Aiotko saada pommit räjähtelemään meidänkin nurkille.? Täältä on kuule ambulanssipalvelut viety ihan toisiin maisemiin. Poliisiakaan ei ole nähty vuosiin. Ne on tuollaiset ajattelemattomat intoilijat, kun saa tämän maailman sekaisin. Et ollut pistämässä valaistusta, kun jiddahistit tiputti naapurimaan lentokoneen. Samat lampunvärit siihen olisi käynyt. Tuossa naapurissakin voi olla monta, jotka lähettelevät älypuhelimellaan tappouhkauksia. Se on kuulkaa niin, että digisodassa rintamalinjat kulkee omia polkujaan. Meillä ei edes poliisi saa valvoa tietoliikennettä, kun Rauhakin pisti nimensä johonkin adressiin, ettei vaan yksilövapautta loukata."


Rauha heräsi nimensä kuultuaan päiväuniltaan. " Missä pommeja? MInä en ole kuullut mitään. Se on meidän hyvien kanojen pidettävä yhtä ja levitettävä välittämistä. Hyvyys voittaa aina, muuten ei jää jäljelle mitään. Mennään Saimi pistämään valaistus kuntoon ja annetaan osa lampuista noille naapureille. Ei turvapaikanhakijoille kukaan muu ole lamppuja vienyt. Nyt nekin pääsee mukaan osoittamaan myötätuntoa. " 




Saimi ilahtui tuesta ja mutisi Huldan suuntaan: "Kun hyvyys häviää, niin Pelko ja Hulda jäävät!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti