maanantai 25. huhtikuuta 2016

Saimi- Mä hajoan!

Saimi sai jo yönsä nukutuksi. Selvästikin joku isokenkäinen on päättänyt, että Panama-paperit haudataan eikä niitä enää mediassa käsitellä eikä aineistoa luovuteta viranomaisille. On se hyvä, että järki on voittanut, se ajatteli. Ei niitä Muhin äidin rahoja pidä kaivella. Tarpeeseen ne menee. 
Alkuunkaan se ei ymmästänyt, kun Hulda uhosi, että nyt on meidän Liiton ja jäsenten rahat siirretty pois Nalle-sedän pankista. Saimi yritti kysellä, että mihin te nyt aiotte rahanne ohjata kaikista tulolähteistänne ja jäsenmaksuista, jos ei Panamaan, mutta Hulda kiivastui selittämään, etteihän meillä Siipiliitossa mitään rahoja ole veroparatiiseissa. Kaikista hoidetaan lainmukaiset maksut. 


Rauha yritti muistuttaa, etteiväthän Liitot yleensäkään maksa veroja, joten turhahan se olisikin maailmalla niiden kanssa sekoilla. Silloin Huldalta lipsahti, että kyllähän näitä erilaisia instrumentteja tarvitaan, koska muuten ei pääse johtokunnan kokouksiin Karibialle. Siellä on tosi tarpeellista lomailla vuosittain työn merkeissä, kun kotimaassa nivelet kylmässä särkevät. Ihan tarpeellista terveydenhoitoa yhteisen asian eteen.


Hirmu kiekaisi ikkunan äärestä, että nyt ajoi joku tarkastaja Kanalan pihaan mustalla limusiinilla. " On valtiolla varaa hienoihin autoihin. Juuri hankkivat uusia autoja Eduskunnan käyttöön. On se hienoa, että heti saatiin jo käymään täällä meilläkin kylässä."


Autosta pyrähti ulos uljas kukko- ihan musta, ei mikään aapiskukkoversio. 
" Voi, se on Muhi! Katsokaa kuinka muhkea siitä on kasvanut. Ei ole missään vastaanottokeskuksessa majaillut tattaria syöden. Kyllä tuohon komeuteen on monta hanhenmaksaa syöty!" Saimi pyöri tohkeissaan. Miksi nyt päällä olikin kaikkein kamalin arkiesiliina. Ja kasvovoiteet ja seerumit olivat jääneet jo pitkään käyttämättä, kun ei Hirmu mitään niiden tehosta huomannut. 


Muhi katseli Kanalan väkeä leveästi hymyillen. " Olettepa te hyvännäköisiä. On niin mukava nähdä kantaväestössä aitoja ystäviä. Minulla on teille kaikille autossa tuliaisia.Äiti lähetti terveisiä ja pyysi kiittämään Saimia lähetyksistä, siis niistä ruokapaketeista, se korjasi silmää iskien. " 
Hirmu alkoi aavistella, että jotain tuolla murjaanilla on mielessä. On niin ketkun tuntuinen. Kultarenkaat jaloissa vain helisivät ja taisi kitalaessakin kimaltaa jotain timanttien hohdetta. 


Muhi pyysi Saimia mukaansa pihalle muistelemaan menneitä ja kaakatti kuinka ikävä sillä oli ollut maailmalla heidän yhteisiä hetkiään. " Niistä puheenollen, olen jo aikaa sitten siirtänyt rahat sieltä Panamasta muualle kun alkoi julkisuus uhata. Tarvitsen pientä apua ja Saimin nimeä valtakirjaan. Nyt on järkevää avata tili turvalliseen ja luotettavaan maahan, kun aina tuota rahaa tuntuu tarttuvan hihoihin. Nalle-setä sanoi, että sillä on ihan uusi vedenpitävä järjestely, mistä se ei itsekään tiedä, missä rahat ovat, mutta näkymättöminä pysyvät. Pistäpä Saimi-kultaseni nimesi tähän!"


Saimi huokasi ja katsoi Muhin pitkiä silmäripsiä- ei semmoisia ole Hirmulla. Sydän vaan pamppaili. Mitä se yksi nimi nyt papereissa merkitsi. Ei sillä digiaikana voi olla merkitystä. Juuri kun se tarttui kynään, Rauha syöksyi paikalle, veti sen siivestä sisälle ja huikkasi Muhille: " Meiltä ei sinulle apua tipu. Mene vaan kysymään nimeä maahanmuuttoviranomaisilta. Voit samalla raportoida piilevien solujesi sijainnin. Me ollaan kunnon kanoja eikä mafioson juoksutyttöjä!"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti