Puheenjohtajuus menisi laakisti sivu nokan, jos ennen äänestystä Saimin nimi tulisi esille veronkiertoyrityksen omistajana. Ja jos millitarkkaan ajatellaan, niin sitä Saimi oli, ihan panamalaisen yrityksen toimitusjohtaja.
Muhi ei nimittäin asuessaan naapurinavetassa ollut saanut avatuksi itselleen pankkitiliä, kun oli statukseltaan vasta turvapaikanhakijakukko. Sen businekset tuottivat kuitenkin niin hyvin, että jo turvallisuussyistä oli saatava rahat pankkiin talteen. Saimille se höpötti, että näin pystyy lähettämään kotiin äidille vähän ruokarahaa.
Muhin kauniiden silmien lumoamana Saimi oli sanonut, että äkkiähän minä raapaisen nimeni papereihin, jos ei muuta tarvitse tehdä. Kyllä nimen pitäisi kelvata; ei ollut rikosrekisteriä eikä edes rikkeitä mihinkään suuntaan ja jatkuvat munatulot koko Kanalasta hänen omalle tililleen.
Muhi oli tuonut myöhemmin kasan allekirjoitettavia papereita Saimille. Olivat vieraalla kielellä ja yhdessä he veivät paperit Nalle-pankkiin. Pankinjohtaja oli oikein tarjonnut lounaan, kun ensin oli kehoittanut vahtimestaria lakaisemaan hiekat lattialta.
Puhuivat keskenään Muhin kanssa isoista rahoista, ihan sadoista miljoonista, mutta eihän Saimi ymmärtänyt, missä valuutassa liikuttiin. Tarkoitus oli, että rahat menevät Saimin johtaman yrityksen tilille piipahtamaan ja siirtyvät sitten jonkun velkakirjaverkoston kautta Muhille sen kotimaahan. Kyllä Muhin äiti olisi iloinen ja oli Saimillakin hyvä mieli, kun sai olla hyödyksi. Ja ruoka oli hyvää; tryffeleitä ja hanhenmaksaa, kertoi Muhi myöhemmin.
Pankissa sovittiin, ettei Saimi saa hiiskahtaa kenellekään tapahtuneesta koskaan tai - Muhin käsiliike näppärästi näytti kaulan katkaisua ja samalla se hymyili hurmaavasti. Muhi oli semmoinen velikulta. Saimi kertoi Kanalaan palatessaan piipahtaneensa ulkoiluttamassa vanhuksia Muhin kanssa palvelutalossa. Kyllä se myöhemmin ymmärsi, etteivät Muhin tulot ihan tupakan välittämisestä tulleet, mutta eihän se ollut hänen asiansa.
Ja nyt ovat sitten jotkut uteliaat toimittajat varastaneet yritystietoja Panamasta. Muhin olopaikasta ei ole mitään tietoa ja yksin Saimi joutuisi selvittämään, mistä valtavat rahasummat olivat sille tulleet. Ei varmaankaan menisi läpi, että ihan vaan kananmunia myymälä 30 c/kpl. Eikä ne uskoisi, ettei hän ollut nähnyt rahoista kolikkoakaan- tämmöinen hyväuskoinen kana vaan.
Nyt ei voinut muuta kuin toivoa, etteivät huomaisi koko yritystä. Olihan siellä niin monia maailman superrikkaita kohteena. Kaikenlaista presidenttiä, sheikkiä, prinssiä ja poliitikkoa. Ehkä kukaan ei huomaa Saimin nimeä, kun yrityksen nimi oli jotenkin kummallinen - " Golden Nut".
Saimi huokasi toiveikkaana. " Jos ei ota elämässä riskiä, niin ei voi onnistua - ja ei munivaa kanaa kannata tappaa. Tästä voi seurata mielenkiintoinen elämänvaihe kuuluisuuksien seurassa. Olen siirtymässä globaalin seurapiirin jäseneksi ja kyllä niiden juristit minutkin pelastavat. Itse asiassa tämä voi osoittautua onnen kantamoiseksi! Oikean puolueen puheenjohtajuus olisi pieni tilapäinen menetys. Taas on edessä tuntematon tie!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti