Kauhujen yö ja tuntematon uhka

Puolelta öin ulkoa kuului Saimin karmea huuto, täysin palkein, kovaa ja jatkuvasti kuin kurkkua leikaten. Syöksyin pihalle pimeään, täysi hiljaisuus ja kahinaa jasmiinipensaan alla. Loppuyön mietin Saimin muistotekstiä malliin: kulki omia polkujaan ja sai ansionsa mukaan... 

Aamulla lähdin laskemaan kanat ja sulat. Saimi juoksi pihalta vastaan kaikki jäsenet tallella. Hulda ja Rauha löytyivät pähkinäpensaan alta hyvävointisina. Kaikki olivat hiljaista tyttöä- ei kotkoteltu vaan tarkkailtiin ympäristöä. 

Hyytävä varjo viipyi pihapiirin yllä. Koska Se tulee uudestaan? Mitä Ihmisemme tekee? Tuleeko Kanalan loppu?

Kanalan seurrava päivä kului järkytyksestä toipumiseen - ei munan munaa eli  meni Pekkaspäiväksi. Parissa päivässä oli jo  tavallinen meno päällä. Olin pistänyt kattoverkon pitkän poissaoloni ajaksi. Saimi löytyi metsästä, kun tulin ja mistään en löytänyt aukkoa, miten oli onnistunut poistumaan. Jospa se oli kaivanut pakotunnelin pois vankilastaan eikä kertonut kellekään, missä oli tunnelin alkupää. 

Hulda himomunija  muuttui vähitellen  himohautojaksi. Sille kelpasi haudottavaksi Rauhankin muna eli kunhan kaksi munaa pesässä, niin Hulda jökötti siellä koko ajan syömättä. Kun yritin lähestyä, niin hirmuinen murina ja höyhenten pöyhötys nokka ojossa. Kehittelin lapiosysteemin, jolla nostin sen persuksia ja sain napattua munat alta.Sen jälkeen se hautoi mieltä osoittaen tyhjää pesää ja päästi tasaisin välein munintahuutoja. Rauha käyskenteli  terveenoloisesti näiden neurootikkojen seassa. 

Kohta kanat vaativat työpaikkapsykiatria, sairaslomia ja stressistä palautumista. Olen miettinyt, että virtuaalikanat olisivat tulevina kesinä helpompia. Hoitelisin vain ruudun kautta ja ostaisin munat kaupasta. Tai robottikesäkanat ihan kuten robotti-imuri tai ruohonleikkaaja. Kulkisivat pihapiirissä kotkotellen, sotkematta, syömättä ja pysyisivät kiltisti varatulla alueella ja lataisivat itsensä tarpeen mukaan. Olisi siinä ketullakin ihmettelemistä. Taidankin  seuraavaksi pitää pienet kehityskeskustelut tulevista näköaloista - Suomessahan puuttuu yhteiskunnallinen visio. Täällä kanalassa omistajavisio voisi olla  " Kanala robottiaikaan!"

Pyrstöllinen Saimi

Elokuun lopussa taas räjähti keskellä sunnuntaita.  Valoisaan aikaan Saimi alkoi rääkyä terassin vieressä. Ajattelin sen huutelevan huvikseen, mutta kun kuljin myöhemmin ohi, näin pyrstösulkia polulla. Huuteluun Saimi piipitti syvältä kivijalan vierestä kukkapuskasta. Kaivauduin kohdalle ja maassa vapisi pyrstötön kana. Hyvä puoli- tuskin lentelee entiseen tapaan kun peräsin ei toimi, mutta huono puoli, että elukka X kulkee myös valoisaan aikaan.  

Saimi ja Rauha nököttivät paikallaan aitauksessa silmä kovana rinnakkain liikkumatta loppupäivän - uhka oli siis ymmärretty. Hirmu-Huldaa tämä ei koskettanut; se hautoi olemattomia muniaan. Huldan puolesta muut joutivat paistiksi: sopii ahtaaseen mökkiin enemmän tipuja.

Kun on tuntematon vihollinen, niin on vaikea suunnitella puolustusta. Turvallisuuden varmistaminen merkitsisi kanojen pitoa koko ajan ahtaasti sisällä mökissään. Kanapalojen löytyminen ulosmennessä ei houkuttanut. Kanatiimi kohtasi näin ympäristömuutoksen, joka ei noudata pelisääntöjä. Tuntemattoman edessä kannattaa vaihtaa ympäristöä.

Päätin kuskata kanat sovittua aiemmin  talvikotiinsa ja valvoin viimeisen kesäkanayön vartiointitehtävissä.  Kanalassa  oltiin aamuna ehjinä ihmisvartijan haukotellessa.  Muuton vaativin vaihe oli saada Hurja Hulda kammettua pesästään kuljetuslaatikkoon.  Auto kohti kotieläintilaa, missä kukko ja kanakaverit odottivat uusia maahanmuuttajia. Tiedossa yrityskulttuurien törmäys.