sunnuntai 16. elokuuta 2015

Yrittäjyys on tahdon asia

Pari päivää kului Saimin katoamisesta ja se tuntui tasoittuneen. Harhaluulo. Seuraavana aamuna se taas harppoi kaula pitkänä metsästä syömään. Olin nähnyt sen muutamia minuutteja aiemmin tulevan munintalaatikolta äänekkäästi kotkotellen. Laatikko oli tyhjä, joten silkkaa hämäystä. Yritti sopeutua porukkaan muina kanoina, kun ei havainnut olevansa aidan väärällä puolella. Koska vanha pesäpaikka oli tyhjä, niin nyt Saimilla oli käytössä suunnitelma B eli pesän osoite oli muuttunut.
Luultavasti Saimi hyppäsi pähkinäpensaan oksalta aidan yli, juoksi n 40 metriä ruohikossa, putkautti munan ja kovaan kaakattaen juoksi takaisin, hyppäsi penkin selkämykselle, mistä ponkaisi lentoon takaisin aitaukseen. Kaikki tehokkaasti 10 minuutissa. Verkkoaidan sisällä tämmöistä vauhtia ei kyllä koskaan näkynyt. Yrittäjyys pistää juoksemaan ja unohtamaan ylityölisät ja lomaltapaluurahat. 



Menin illalla myöhään vilkaisemaan tilannetta. Kaikki olivat jo orrella nukkumassa. Hulda ja Rauha yhdessä ikkunan vieressä rinnakkain, Saimi yksin takaorrella. Entä jos se rukka onkin työpaikkakiusattu? Kukaan ei halua puhua sille. Moittivat koko ajan. Ja Saimi yrittää luoda itsestään tässä latistavassa ilmapiirissä arjen sankarin. Tehdä itselleen elämän kuten se on kuullut jossain sanottavan.
Tai sitten tuotantoporukka on jakautunut itseohjautuvasti kahteen tiimiin; Hulda ja Rauha toteuttavat kuuliaisesti yleissitovasti sovitut tuotantomäärät odottaen vastineeksi sovittua kiinteää korvausta ilman lisätavoitteita. Saimi puolestaan on vapaa yrittäjäsielu. Se haluaa lisää paikallista sopimista, bonukset ja optiot suorituksen mukaan. Kun ei onnistu, niin pitäkää tunkkinne. Peruskauralla riittää perussuorite; muna silloin kun huvittaa ja varsinaiset tuotokset omaan piikkiin. Niin tai näin, uuden pesän etsiminen on tämän kanalan ihmisellä edessä.
Pistin kanat seuraavana päivänä poissaoloni ajaksi katolliseen pienempään ulkotilaan. Samalla  rajoittuivat Saimin vapausasteet. Kun yksi tiimiläinen kerran häiriköi, niin kaikki saavat kärsiä- periaatteella.  Koko populaatio osoitti illalla mieltään, kun eivät päässeet pähkinäpensaaseen huvittelemaan.  Ei oltu munittu ja ruokakin koskematta. Lakoltahan tämä vaikutti. Kerroin aamulla, että tässä yrityksessä on periaate: tulos tai ulos; ei täällä laiskoja elätetä. Jätin edelleen liikkumisrajoitukset päälle. Sen päivän kävelivät  jonossa peräkkäin aidan viertä edestakaisin. Oli mielenosoitus menossa.  " Tahdomme kunnon työolot!, Lisää liksaa! Työaika lyhyemmäksi! " 


Kuinkahan kauan kanat voivat olla munimatta? – jäi pyörimään mielessä. Varmaan asiasta löytyy yliopistollinen tutkimus ja asiantuntija Itä-Suomen yliopistosta. Saimi panttasi kolme päivää. Kävin kertomassa, että omistajastrategiaa vasten ei kannattaisi nostaa nokkaansa. Voi käydä kehnosti. Ostan uudet kanat ja saatte hakea itse uuden työpaikan. Kilpailevat mahdollisuudet ovat häkkikanaloita. Lennelkää sitten siellä, miten tahdotte. Kyllä johtamisessa tämä uhkailu aina loppujen lopuksi parhaiten toimii, kun vastassa on itsepäisiä yksilöitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti