torstai 20. elokuuta 2015

Saimin etäpesä

Uhkailu auttoi vähäksi aikaa, niin se kai on oikeassakin elämässä. Vähitellen päivä päivältä kanat joustivat.  Lopulta oli kaikilta muna laatikossa.  Nyt oli johtamisessa aika tarjota porkkanaa - ekstranippu mustikanoksia. Vapaus pysyi rajoitettuna ja Saimi tiiraili kohti metsää miettien, ovatko munansa siellä vielä jäljellä. Omistajan reunaehdot oli nyt hyväksytty kanalaumassa - ehkä. Tiimin pitäisi nokkia yhteisin aatoksin. 

Saimi oli edelleen riski tässä harmoniassa, joten edelleen oli kellokortit kaikilla ja valvonta tiukkana. Mietin, että jos veisin munalaatikkoon jotain ylellistä, mitä ei Saimi voi vastustaa; kukon höyheniä, kukon ääntelyaudion, lelutipun, hautovan kanan valokuvan... Mikähän merkitsee kanalle samaa kuin ihmisille firman pikkujoulu, yhteinen kesäretki tai kuntosalikortti? Kun kolmannes tuotannosta oli uhattuna, niin panoksia oli mahdollista korottaa; liput stadionille  huippukonserttiin jne.
Tilanteen seurauksena Saimi sai virikeihmisen tuntemaan itsensä keskitysleirin vartijaksi. Hulda ja Rauha munivat normaalisti, mutta Saimi panttasi siltä varalta, että onnistuisi pääsemään vapauteen. Ravasi munalaatikon ja aidan väliä: " Jos tuo ihminen sen verran raottaisi katosta, että ehtisin kipaisemaan metsään". Voi Saimi - ei elämä mene niin kuin pieni kana haluaa:) Toisaalta yritystä uhkasi ylituotanto; munia kertyi Huldan ja Rauhan toimesta kaappiin ja tuttaville tiheämpään tahtiin kuin niitä poistui. Siitä kehittyi Saimille ratkaisu…



Kanalan tuotanto vakioitui; kaksi - kolme munaa päivässä, Ajovoimana oli pelko tai hyvät palkkiot - parempaa ruokaa ei kana voisi saada. Tumma suklaa, jäätelö ja täytekakku jäivät ruokalistan ulkopuolelle.  Niinpä harkitsin palkkioksi elintilan laajentamista. Saimi saattoi osoittaa, onko luottamuksen arvoinen. 

Kaikki kolme majoittuivat jatkuvasti suljetun pähkinäpensaalle johtavan aukon äärelle ja uikuttivat. Tilaa olisi kyllä käytössä ollut ilmankin. Olin kertonut, minkälaista serkuilla on häkkikanaloissa, mutta nyt on kyse saavutetusta edusta - siitä ei tingitä. Senhän hallitus on jo huomannut budjettikritiikeissä.

Suostuin vihdoin kanojen vapauttamisliikkeen vaatimuksiin ja otin katoksen irti ja avasin tien pähkinäpuulle. Ensimmäisenä ne kipittivät puun oksille, jokainen omalleen ja kotkottelivat koko ajan. Varmaankin Saimi vapautusliikkeen johtajana olisi kiekunut, jos olisi ollut rahkeita. Sen jälkeen löytyi  vain kaksi munaa pesästä, joten Saimi jemmaili omansa entiseen tapaan. Se siitä luottamuksesta.

Kanat olivat onnellisempia kuin verkon alla ja munat ehkä stressittömiä. Tuotannon kysyntäbuumi oli kuitenkin hiipumassa, kun asiakkaat eivät loputtomasti keksineet munille uusia käyttömuotoja. Niinhän se samaan aikaan meni Suomen taloudessakin.  Kanalassa  ylituotannon uhka aiheutti paineita. Pitäisikö aloittaa YT:t , jolloin Saimi alisuoriutajana ( muita pienemmät munat ja vaikeasti löydettävissä) saisi lähteä? Menetyspuolelle kirjautuisi Saimin lisäarvo jännityksen luojana; siis Saimin ydinosaaminen oli muualla kuin mistä sille maksettiin. 


Nyt tarvitaan hallituksenkin mukaan innovatiivisuutta ja out of the box-ajattelua. Jospa tekisin Saimin kanssa ulkoistamissopimuksen. Saimi ryhtyy yrittäjäksi ja rekisteröidään sille toiminimi: Saimin etäpesä. Munien toimitus tapahtuu erissä epäsäännölliseen tahtiin, kun on tarvetta ja etsin ne esille. 

Saimi saa perustulon pysyäkseen hengissä, mutta makupalat tarjotaan verkon sisällä oleville työsuhdekanoille. Tosin Saimilla on mahdollisuus myös lisätuloihin eli luonnon tarjoamiin sattumiin- hyvä etanavuosi. Turvallisuusvastuu ( Kettu, supi ja haukka) on Saimilla; vapaudella on hintansa. Tosin voin avustaa tarvittaessa, koska Saimi takaa pihapiirin viihdepalvelun- ei tule aika pitkäksi. Ehkä minun pitää myös jo hyvissä ajoin sopia royalteista, mikäli Saimi onnistuu laajentamaan yritystoimintaansa kokonaan uusille osaamisensa alueille. 


Pitäisi myös rajata, ettei Saimi innosta Huldaa ja Rauhaa mukaansa tähän " Kanat ilman rajoja"-liikehdintään. Silloin sopimus purkautuu, jos koko tuotanto siirtyy sivutoimialalle. Tosin H&R vaikuttavat niin turvallisuushakuisilta, ettei niistä ole riskinottoon, mutta niinhän se usein on työelämässäkin; halutaan vapautta turvaa riskeeraamatta.  


Yritin mennä neuvottelemaan Saimin kanssa, mutta se on taas poistunut näköpiiristä:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti