Kun Saimi lensi yli kananpesän!

Kanat kävivät konsultin vetämän liiketoimintastrategiakurssin, missä niille selvitettiin omistajan rooli ja oikeudet, toiminnan visio sekä tavoitteet. Ryhmätöissä ne saivat  keskustella toimintaympäristön muuttumisesta, kilpailutilanteesta sekä toimenpidetarpeista. Lopuksi konsultti teetti kanalan seinälle huoneentaulun, missä oli kunkin tavoitteet, tehtävät ja resurssit sekä etenemisaikataulu. Kuulin, konsulttikanalta, että Saimi oli kunnostautunut yrittäjyyden oivaltamisessa vaihtoehtona toisen omistuksessa olemiselle. Rauhan vahvuus oli sosiaalinen vuorovaikutus, jolla se tasapainotteli kiihtyneenkin kotkottelun tiivistettyyn tulokseen. Hulda oli asenteeltaan vastahakoinen ja toisteli, että mitä tässä teoretisoidaan, mennään munimaan.

Elokuussa alkoi kanojen yksilöllisyys puhkeamaan kukkaan. Ei ollutkaan kanalauma, vaan omapäinen ja innokas Saimi, rauhallinen ja tasainen Rauha sekä äksyilevä ja komenteleva Hulda. Kanatiimin   keskinäinen nokittelu lisääntyi. Tilanne alkoi muistuttamaan ihmisorganisaatiota sekä hyvässä että pahassa.  Yhä useammin oli palautettava mieleen, mitä työyhteisön pelisääntöjä  nyt pitäisi käyttää ja tarkistaa seinätaulusta vastuut ja valtuudet.  

Saimi

Elokuun ensimmäisellä viikolla Saimi katosi. Etsintäpartio, missä Hulda ja Rauhakin sinnittelivät mukana, ei löytänyt mitään. Ei höyheniä ketun jäljeltä, eikä ääniä missään. Kerroin jo varovasti sisaruksille, että ehkäpä kettu on vienyt Saimin mennessään. Sellaisia riskejä sitä ottaa, kun ei pysy omalla alueellaan. 

Varmuuden vuoksi kiersin talon, pihapiirin, ulkorakennukset - ei mitään. Lopuksi lähdin metsäpolkua pitkin ja kotkottelin mennessäni toivoen samalla, ettei ketään kesälomalaista tulisi vastaan  pusikossa.  

Sitten jostain kuului vaimea kot-kot ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Pysähdyin, pyörin ympäriinsä katse kovana kuin Hercule Poirotilla ja heinän seassa puun alla vilahti ruskeata. Siellähän Saimi istui munillaan, yhdeksän kappaletta. Kaikki hyvässä järjestyksessä masun alla.  Kauas oli kotoaan vaeltanut.

Nyt ymmärsin, miksi se koko ajan lensi aitauksesta. Luulin sen tulevan perässäni ihmiseen samaistuneena. Ei kuulunut kanojen joukkoon. Saimi osoittautui petolliseksi. Oli yhteisestä tuotantoprosessista pistänyt sivuun tasaiseen tahtiin itselleen oman pesueen. Otin munat ja kanan ja kerroin, mitä kavaltajille tapahtuu. Pistin  Saimin takaisin tarhaan, missä se  "tyhjän pesän syndrooman" saaneena ravasi aidanvierusta edestakaisin hermorauniona  

Miten porukan petturin saa ruotuun? Toivottavasti Hulda ja Rauha ottivat tapahtumasta opikseen. Ei kannata piilotella, ihminen löytää aina. Työnjohdollinen haaste; miten yhteiseksi hyväksi koetaan tärkeämmäksi kuin oma etu. Turha Saimille on vakuuttaa, että kaikkien etu on pitää ihminen tyytyväisenä. Silloin on ruoka ja asunto ja välipalat varmistettu edes alustavasti. Kyllä yrityksissäkin omistaja haluaa omansa eli sijoittamalleen rahalle tuottoa. Ellei nyt onnistu olemaan julkinen yhteisö tai hyväntekeväisyysorganisaatio. Mutta nekin haluavat vastinetta rahoistaan omilleen, eivätkä jätä rahojaan hunningolle.

Saimin kanssa oli pidettävä henkilökohtainen  kehityskeskustelu. Kerroin omista tavoitteistani ja kyselin, mitkä ovat sille tärkeitä asioita tässä työsuhteessa ja miten niitä pitäisi kehittää. Saimi kallisteli päätään ilmeellä, ettei voisi vähemmän kiinnostaa. Eihän se halunnut tämmöisessä kopperossa olla kahden pahantuulisen sisaruksen kanssa. Missä täällä on lähin kukko - järjestä se paikalle. Siinä sitä kehittämistä. Eli jos silloin  tiellä olisi tullut ruskea kana vastaan, niin siinä Saimi oli menossa etsimään uutta kotia ja kukkoa.