Ne tummat silmät...

Rauha ei nukkunut viime yönä. Oli kuullut illalla ohikulkijalta, että naapuriin ollaan avaamassa turvapaikan hakijoille omaa kanalaa. On tulossa monta kymmentä pulassaolevaa, nälkäistä kanssakotkottajaa. Rauha oli käyttänyt yön eri uutislähteiden kuunteluun, surffaillut netissä etsien numeroita, joita se rakastaa ja pohtien, mikä tämä juttu oikein on. Rauha muuten on kertonut olevansa uudelleen syntynyt Pythagoras ja nykyinen elämä on vain osoitus, kuinka rodullinen kehitys on siirtynyt ihmisistä kanoihin.

Kun Hulda aamulla kuuli tilanteen haasteista,  innostui tämä pomottaja silmin nähden. "Hieno juttu, että päästään mukaan tähän pakolaissavottaan! Ajatelkaa, tänne syrjäkulmille tulee uusia ystäviä. Näin myös Kanaliittoon tulee  uusia jäseniä; oma osastoni kasvaa kun muilla jäsenmäärät pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Nyt on mahdollisuus meillä kaikilla kantaa kortemme yhteiseen hyvään ja maapallo pelastuu", se maalaili. "Kotouttamisen kannalta on tärkeää, että naapurista löytyy tukea ja ystäviä. Mehän voimme osan tulijoista sijoittaa omaan kanalaamme ja perehdyttää arjen haasteisiin. Samalla voidaan ehkä saada valtion tukea myös kunnostustarpeisiin ja vaihtelua tähän kauranjyväsulkeiseen. Kyllä tähän palatsiin lämpöeristystä tarvitaan  Maahanmuuttajat ovat busines monelle, miksei meillekin. Parempi raha meille kuin Mafialle!

Huldan organisaattorin kyvyt puhkesivat kukkaan. Mistä kaikkialta voisi saada apuvoimia? Kuka avustaisi tarvikkeiden keruussa? Mistä löytyisi lapsille leluja? Onko varavaatteita? Onko riittävästi ruokaa? Mistä löytyy tarpeellista terveydenhoitoa?

Hulda kehitti kuponkisysteemin, joilla avuntarvitsijat saavat osan ruoka-annoksista. Nukkumapaikat jaettiin uudelleen. Orsille mahtuisi hyvällä tahdolla porukkaa kaksinkertainen määrä. " Kyllä meidän on tingittävä myös omista mukavuuksista; ei kaikkea voi valtiolta edellyttää. Minä tosin oleilen pomona omassa yksiössäni. On paikallaan, että on myös varatilaa vaikkapa tulijoiden eväille. Pidän lämmittimen itselläni siellä, niin ei pääse syntymään tulipaloa. Kyllähän tiiviissä yhteiselossa lämpö riittää. " Hulda osoitti taas kerran olevansa kansanhuoltopäällikönä toimineen isoäitinsä jälkeläinen.

Kukko kapsutteli ympäriinsä miettien, kuinka pärjäisi laajennetun haaremin kanssa, kun näissä nykyisissäkin oli jo vastusta. Mutta jospa pääsee helpommalla eikä tarvitse osallistua kaikkiin kotkotuksiin, kun tulokkaista riittää kanarouville puuhaa. Pysyy Huldakin poissa komentelemasta. Ja onhan mahdollista, että sieltä tulee vereviä nuorikkoja näiden jo vähän rupsahtamassa olevien lisukkeeksi. Mutta jos niillä on burkat, niin mistä kukko voi tietää, mitä paketti sisältää.

Saimi lähti tekemään tiedusteluja. Se oli onnistunut hoitoihmisen huomaamatta laajentamaan katon rajassa olevaa tikankoloa. Missään ei näkynyt ketään. Naapurin kissa tiesi kertoa, että illalla tulee linja-auto pihalle. Tyhjä kivinavetta on puhdistettu kaukomaan siipiläisille. Kohta on tulossa pieni ryhmä ennakkoon SPR:n edustajan mukana. Saimi halusi itselleen uteliaana omin silmin nähdä, mistä on oikein kysymys ja jäi nokkimaan pihapiiriin.

IIKK! Saimi havahtui, kun autosta nousi valkoisia lintuja. Väärä väri meille maatiaiskanoille. Me ollaan niin paljon parempia kaikessa. Vai ovatko nuo ankkoja? Saimi lähestyi varovaisesti ja ihmetteli, miten ne tuijottaa silmät tapillaan. Voi ei - äkkiä kotiin kertomaan Huldalle. Nämä on kukonpoikia ja vielä valkoisia. Ei täällä lasten vaatteita tarvita, paitsi pienikasvuisille. Ja näiden kanssa yöt samalla orrella - kyllä syntyisi vipinää. Tosin porukan kauneimpana voisi olla mielenkiintoinen yö. Ja mitä ne tekisivät kukolle?

Rauha oli vastassa kanalan ovella ja pauhasi lukujaan Huldalle. "Kuule, tämä ei ole mikään pikkujuttu. Ei tähän riitä kenenkään rahat ja ruoka. Niitä on paljon ja meitä on vähän. Lisäksi niillä on eri tavat. Ne ei nuku orrella, koska aina välillä pitää maata lattialla johonkin Mekkaan päin. Kyllä sitä pitäisi olla faktat selvillä, ennekuin suinpäin mennään avaamaan ovia. Kaiken lisäksi ei nämä tule sotatoimialueelta, niillä on vain muuten ankeata. Mutta katso nyt hyvä kana ympärillesi, mitä muuta tämäkään on kuin ankeata. Sinisimpukoita ei ole saatu, tapetit on ikivanhat ja eikä meillä edes ole Laura Ashleyn verhoja!"

Saimi huohotti juoksun jälkeen. Hei, ne on nuoria kukkoja ja vielä valkoisia! Huldaa vihlaisi sydämestä. Kukkoja, nehän meneekin sitten Kukkoliiton jäseniksi. Nyt äkkiä tavarat piiloon, pistetään ikkunaluukut kiinni ja sammutetaan valot. Jos tämä paha uni menisi ohi.

Rauha huokasi tyytyväisyydestä. Tilanne ohi! Parempi se, että PääPomo hoitaa nämä jutut. Kyse on kymmenien vuosien kehityksestä, mistä vasta nyt näkyy aamunkoitto. Ilmastomuutoksen pakolaisseuraamukset ovat suuret; sen Rauha oli ymmärtänyt kahlattuaan läpi uutislähteitä. Uusi aika, missä kanat eivät pysy omilla mannuillaan vaan vaeltavat sinne, missä uskovat olevan paremmat mahdollisuudet. Kuivuus, nälänhätä,sodat,  maanjäristykset, veden puute ym saavat kansainvaellukset taas liikkeelle. Ei niitä yhden pienen maan kanat pysty ratkaisemaan. Joutuvat vain temmatuksi mukaan yhteiseen kurjuuteen ja muihin kulttuureihin ja tapoihin aiemmin kuin tarpeen.

Demokratian mukaan jokainen kana voi lähteä maasta, mutta ei se merkitse, että jokainen voi asettua asumaan, mihin haluaa. Jos näin olisi, niin mihin me rajoja tarvittaisiin ja omia päätöksentekoelimiä - koko maailma vaan yhtä hallintoa, Rauha  kyseli Saimilta.  Mikseivät YK, EU ja mille kaikille onkaan maksettu, jotta huolehtisivat yhteisestä maapallosta,  hoida hommiaan vaan jättävät ne paikallisten Huldien armoille? Äkkiä nyt viralliset järjestelmät kuntoon, jotta apua saisivat ne, jotka eniten tarvitsevat.

Rauhalla ei taitanut olla kuuntelijaa.  Saimin mieleen nousivat jatkuvasti erään kukonpojan tummat silmät.