Amerikkalainen unelma!

Reykjavikin lentokenttäbussissa Saimi tuhisi, että tänne ei takaisin tulla. Jätin kertomatta, että jos ei jää matkan varrelle, niin kyllä täällä paluumatkalla pysähdytään. Autoon osui jenkkiryhmä eläkeläispappoja, jotka möykkäsivät omalla alentuvalla ja äänekkäällä tyylillään. " Miten voi asua maassa, missä ei edes golfkenttiä? Ilmankos Naton tukikohta täältä lähti. Pienennäköisiä ja synkkiä nuo asuintalot. Mielenkiintoinen matka, friendly people." Porukan keulamies näytti Trumpilta tai ainakin elokuvassa kävisi hänen roolihenkilönään. Älynlahjat ja tahdikkuus olivat samaa luokkaa. 

Saimi pyöritteli kummissaan päätään. " Eikö noille ole opetettu tapoja? Eihän täällä kuule edes omia ajatuksiaan. Onko mun pakko kuunnella noita älynvälähdyksiä? Ei kai ne tule samalle lennolle? Mä en kestä enää hetkeäkään noita naurunremakoita!"

Kerroin, että olemme menossa pappojen omaa maahan, niin että tämä on vasta sisäänajoa. "Nämä ovat Saimi amerikkalaisia. Nämä syö Kentucky chickeniä. Arvostavat suuresti kanoja. varsinaisia kanojen ystäviä. Yritä nyt vain sopeutua."

Koneessa Saimi katseli järkytyneenä Grönlannin jäätiköitä. "Tuonneko menemme? Onko niiden kanalat tehty jäästä. Hyytävän näköistä." Kanadan jatkuvan tyhjyyden päällä lentäessä se yritti hakea asumuksia. "Eihän maapallolla voi olla näin paljon asumatonta tilaa? Miksi jossakin on liikaa ja jossakin ei ketään? Tuonne mahtuisi paljon maahanmuuttajia." Yritin kertoa, että aika ankea on ilmasto ja maasto-olosuhteetkin haastavat. " No, mitä se meillä Suomessa on? Karmeissa pakkasissa ja lumimyrskyissä on totuttu pärjäämään. Sisällä pimeässä ja kylmässä kyhjötetään kuukausitolkulla. Ja sinnekin lappaa koko ajan tulijoita. Tuolla olisi ainakin turvallista."

Seattleen laskeuduttua yritin sanoa, että nyt ollaan hiljaa eikä herjata. Täällä tulliviranomaiset eivät ymmärrä huumoria. Ollaan vain turisteina sukulaisvierailulla. Et ala höpöttämään mitään turvapaikan tarpeesta. Tänne päästetään vain tiukan seulan läpi tulijat, joilla paperit kunnossa. Toivotaan, että uskovat sinun olevan eurooppalaisen sylikoiran.

Auton ikkunoiden takaa näkyivät komeat vuoristomaisemat. Jokia, järviä, puistoja, kodikkaita asuinalueita. " Tämä on meidän paikka. Kaikilla on isot autot, siistit talot ja puhtaat vaatteet. Tänne mahtuu kanoja joka pihalle pieni vajallinen. Ja täällä täytyy olla hyvää ruokaa ja riittävästi, kun ihmisetkin ovat noin kookkaita. Tämä on selvästi meidän yrittäjien maa. Jokainen on oman onnensa seppä. Ihan niinkuin minä. Täällähän vaihtavat joskus presidenttiä. Niillähän on ehdokkaista pulaa. Minä voisin suostua. Saimi The President!"

En hennonnut vielä kertoa, että autonikkunasta näkyy vain osa todellisuutta. Mutta hyvä alku...